Jatkaakseni aloitettua keskustelua

Mielestäni ei kiinnitetä ollenkaan. Kirjan kunnioitus yksilönä, rakastamisen arvoisena kappaleena ja elävänä esineenä on perustavanlaatuinen osa kenen tahansa ex libris -henkisen ihmisen maailmankuvaa, siis myöskin tärkeä lähtökohta tällaiselle tempaukselle. Vaikka kyseessä onkin tavallaan graffiti-kulttuurin uusi aluevaltaus, on tärkeää oppia tuon kylttyyrin virheistä. Kirjoihin ei siis mitään jälkeä, sanon minä, ei edes sinitarran rasvatahraa!

Mistä puheen ollen... Skissailin lempparilukunurkkaani siellä kirjatornin ylimmässä kerroksessa. Tiedän mitä teen. Teen itseäni ylpeäksi. Sitten tulin kotiin, laitoin puhelimeni laturiin kiinni, ja ne hirttämättömät apinat olivat lähettäneet tekstiviestillä ilmoituksen, että hihkuen odottamani kirjamaalauskurssi peruuntuu vähäisen osallistujamäärän takia. Luovuttuani ajatuksesta lähteä rähjäämään kaikille löydettävissä oleville espoolaisille eläkeläisille siitä, kuinka edesvastuutonta on olla ilmoittautumatta noin mahtavalle kurssille ja kulttuuriperintö jne, ryhdyin kiukuttelemaan kaikille tutuille tästä kirkuvasta vääryydestä, minkä seurauksena tutuntuttuja kirjansidonnan taitajia on onneksi putkahdellut esiin. Vituttaa silti.

Haluaisin vielä lisätä Elinan tempausjulistukseen, että vannoin 15-16-vuotiaana, että joskus vielä palautan ex librikset maailmankartalle, nuorison tietoisuuteen ja oikeaan maailmaan. Siis että muutkin kuin minä niistä tietäisivät ja intoilisivat. Mieluiten oikein tietäisivät, tänään nimittäin töissä yksi poika tiesi sen olevan vain hienompi tapa sanoa kirjanmerkki. Siinä tarvittiin offset-auktoriteettimme apua, ennen kuin uskoi. Luotan teihin, siihen, että ensi vuonna olen askeleen lähempänä tätä tavoitetta. Rock on!

Ps. Nyt se sit meni.

ex librikset

Haluan julistaa ex libris -tempauksen alkaneeksi! Olen siitä hyvin innoissani. Vaikka lähdenkin perustamaan välimeren haarakonttoria, kollektiivilla on syksyn pituinen yhteinen projekti, joka huipentuu joululomalla vallankumoukselliseen kirjastonvaltaukseen. Tuntuu vähemmän pahalta erota graafikkoystävistä, kun tekeillä on jotain yhteistä.

Tässä hieman ajatuksia tempauksesta - kommentoikaahan!

Ex librikset voisivat olla kaikenkokoisia ja niiden tekemisessä voitaisiin käyttää mitä tahansa tekniikkaa vapaasti. Se voisi olla vähän niin kuin laattojen jämäpalojen hyötykäyttöä tekniikkatestauksiin! Jotta laatoissa olisi jotain yhteistä, mielestäni olisi hauskaa jos niissä lukisi aina, kenen ex libris on kyseessä. Esimerkiksi "tähtitieteilijän ex libris" (näin Helsingissä ihan mielettömän miehen: valtava mustiin vaatteisiin verhottu möhömaha, pitkä harmaa kikkara parta ja aurinkolasit. Ihan varmana tähtitieteilijä.) tai "viherpeukalon ex libris". Valmiit ex librikset voitaisiin sitten sijoittaa Rikhardin kadun kirjastossa harkitusti oikenlaisten kirjojen etusivuille.

Jokainen saa kai itse päättää vedosmäärän? Aino sanoi, että ex libriksiin ei tule vedosmerkintöjä, niistä ei siis tällä kertaa tarvitse ahdistua. Voidaanhan me sitten joululomalla tarvittaessa vielä vedostaa ex libriksiä lisää valmiista laatoista. Mielestäni voitaisiin kuitenkin tähdätä siihen, että laatat on tehty.

Miten ex librikset kiinnitetään kirjojen etusivuille?

Pehmeä materiaali

Kupari elää. Sen jo tiesimmekin, onhan sillä usein oma tahtonsa. En voinut olla skannauksella ikuistamatta vanhojen laattojeni pintaan vuosien saatossa hapettuneita värikimaroita. Nykyään laatat saa tietty puhdistettua "salaatinkastikkeella" (vettä, suolaa ja etikkaa, eli se ainut pullo graafikon työpöydällä, josta juominen olisi vain epämiellyttävää, ei vaarallista), sen sijaan, että ne pitäisi säilöä lypsyvoiteessa.


Haluaisinkin nyt graafikkoystäviltäni kysyä: onko tämä kehitys edistystä? Onhan hienoa, että laatat saa kirkkaiksi vaikka kuinka pitkän ajan jälkeen, mutta jos tätä mahdollisuutta ei olisi, jos laatat vanhenisivat vääjäämättä... saisinko vedostettua sarjani valmiiksi? Olisinko vähemmän laiska optimisti, saattaisinko työn ihan oikeaan loppuun?

Olen joka tapauksessa ylpeä vedostuskirjastani, jossa on tilaa yhden eliniän aikana tehtyjen töiden merkintöjen kirjaamiseen. Siihen täyden sarjan vedostuksen merkintä tuntuu niin hyvältä, että olen taas saanut muutamia sarjoja valmiiksi. Lisäksi olen päässyt liimailemaan kirjaan pieniä pyöreitä punaisia tarroja kokonaan myydyn sarjan merkiksi. Vähänkö se oli kivaa!

Melkein yhtä mukavaa on siivota liitujauhon kanssa laatta kiiltäväksi. To the batcave!

Olipa kerran autotalli.

Yön hiukan päivää hämärämpinä tunteina siellä tapahtuu kummaa. Aamulla, sinä hetkenä, kun ensimmäinen valo heijastuu kerrostalojen ikkunoista puhtaan kuparilaatan värisenä ja koko yön kaatunut sade lopettaa samassa hetkessä, vedostaja saavuttaa transsinomaisen tilan.

Vedostaja hymyilee itsekseen. Maailma ympärillä on uusi, valmis, täydellinen ja täynnä mustia sormenjälkiä ja spray-liimasta tahmeaa makulatuuria, jota kertyy reisiin kiinni jos erehtyy kulkemaan ohi. Vedostajan transsi syvenee, ja hän alkaa lisätä akvatintavedoksiin heräävästä pojasta chine colléeta, japaninpaperista. Aivan kuin se kuva tarvitsisi yhtään lisää herkkyyttä, utua tai pehmennystä. Uusimmat vedokset melkein särkevät vedostajan sydämen, täten kenties todistaen, että vedostajalla on tunteita.

Vedostaja diggailee lällypoppia, hyräilee ja sieppaa suullisen kahvia. Kattoikkunan valo on sietämättömän tiukkaa. Vedostaja elää preesensiä.

Puhelimessa vielä nukahtamattoman ja jo heränneen välillä käydään sananvaihto:
-Mä olen tehnyt hurjan paljon vedoksia.
-Hyvä. Sittenhän sä olet onnellinen.

MOT

Hurrikaanin uhrit

Autotallin tunnelmaa tänä iltana kuvasivat parhaiten sanat kriisi ja lohtu. Aiheina mm. vastakkainen sukupuoli ja hiukset. Lohtuna perinteikkäästi Ainon leivonnaiset, sekä uutena ajatus mahdollisesta ateljeestä haarakonttorille. Graafikot uivat nyt rahassa, muttei sillä saa paljoa jolla olisi merkitystä. Täytyy vain rauhoittaa itseään välitavoitteilla. Nyt siis nukkumaan, päässä soi beauty school drop-out ja huomenna häämöttää kotoa lähtö pää kiedottuna pyyhkeeseen. Öitä.

Jälkilämmöllä

Kiitos kun ootte sellaisia, että kun joku sanoo "meidän pitäis järjestää näyttely", niin se ihan oikeasti tapahtuu.

Olen kirjoittanut listoja, toimittanut vedoksia niiden ostajille ja muistellut kaikkia rohkaisevia asioita, joita kuulin viikonlopun mittaan sekä ihmisiltä, jotka olivat jo rakkaita, että ihmisiltä, joita en tuntenut, mutta joita aina välillä teki mieli halata sen takia, mitä ne sanoi.

Yritän nyt mennä järjestelemään myyntikansion raatoani, sitä luurankoa, joka on jäljellä. En voinut tehdä sitä aiemmin rauhassa, sillä äiti norkoili vieressä ja kiukutteli ja syyllisti. Se on katkera, koska laitoin sille säännöstelyn päälle, koska mun mielestä se ei voi aina omistaa kappaletta kaikista mun töistä. Äidit ei vaan tajuu. Ai niin, Elina: äiti oli myöskin himoinnut juuri sitä vedosta, jonka lopulta sain sulta vaihtarina. Ähäkutti.

Painomestari muistelee: serigrafiaa ja erikoista journalismia

Vietin siis lähes kaksi viikkoa metsässä, partioleirillä. Minulla oli leirillä jopa ihan oikea titteli - painomestari! Ajattelin, että teitä ehkä kiinnostaa, mistä on kyse, sillä koen tehneeni eräänlaista taidegrafiikkaa, ja koska olette ylipäänsä uteliaita ihmisiä. Selitys on nyt aika pitkä, mutta hei, ei oo pakko lukee.

Toimitimme leirillä kymmenen hengen voimin lehteä, joka kertoi leirillä tapahtuvista asioista ja ilmiöistä. Erikoista lehdessä oli se, että se toteutettiin serigrafialla, eli silkkipainotekniikalla. Oikeastaan serigrafia on taidegrafiikan muoto. Wikipedia määrittelee sen taidegrafiikan laakapainomenetelmäksi yhdessä litografian kanssa. Serigrafia on lyhyesti sitä, että puukehikon väliin on pingotettu seulakangas, mille valotetaan painettava kuva/teksti. Painoväri painetaan seulakankaan avoimien kohtien läpi kankaalle tai muulle painettavalle materiaalille raakelilla.

Painamista valmisteltaessa tarvitaan UV-valolta suojattu tila, sillä seula on tietyssä vaiheessa valoherkkä. Seulakankaan puhtaalle pinnalle levitetään valoherkkä emulsio, joka kovettuu parissa tunnissa. Emulsion jähmetyttyä seula asetetaan valotusalustalle horisontaaliasentoon, ja seulakankaan päälle asetetaan filmi (nurinpäin) ja valotuslasi. Filmi on käytännössä piirtoheitinkalvo, mihin on tulostettu musteella painatuskuva positiivina. Seulaa valotetaan tietty aika (se on tarkkaa!) UV-valolla, jolloin emulsio jähmettyy kiiinni seulakankaan pintaan niistä kohdista, missä kalvolla ei ole mustetta. Loppu emulsio voidaan pestä pois vedellä (-> aiemmin mainitut "avoimet kohdat" syntyvät). Kuvitelkaa mielessänne metsän keskelle kontti, sinne itse rakennettu valotuspöytä ja kontin oven taakse painomestari, joka laskee hermostuneena valotussekunteja kännykän laskurilla ja luikahtaa raskaasta ovesta sisään strategisella hetkellä irrottamaan UV-lampun töpselin toivoen, että päästi kontin sisälle mahdollisimman vähän valoa.





Yllä olevalle sinisävyiselle seulalle on valotettu lehtemme jokseenkin levoton erikoispainos. Kyseistä lehteä levitettiin aluksi vain bajamajojen oviin teipattuna (sisäpuolelle tietenkin). Tämän näköinen seula on valmis itse painoon. Painoa varten sekoitetaan painoväri - pigmentistä ja painopastasta (valmiitakin värejä toki saa). Pigmenteillä oli kiva leikkiä, liilasta ja vihreästä sai kivoja harmaan sävyjä. Nopeasti oppi huomaamaan, jos pigmenttiä oli liikaa/liian vähän suhteessa pastaan, sillä pigmentti toimii kuin notkiste metalligrafiikassa. Jos sitä liikaa, laatu heikkenee.



Painovaiheessa lopputulokseen ei voinut mielestäni vaikuttaa samalla tavalla kuin esimerkiksi metalligrafiikassa. Värin sai toki valita, mutta muuten painojälki oli vain joko hyvä tai huono. Metalligrafiikassa se ei ole niin suoraviivaista - joku voi tykätä, jos väriä jättää laatalle hieman enemmän. Paino tapahtuu siten, että painettava kangas levitetään mahdollisimman tasaiselle ja kovalle pinnalle (esim. liimapintainen vaneri), ja sen päälle asetetaan seula. Seulan toiseen päähän annostellaan reilusti painoväriä. Raakelista otetaan leveä ote, ja vedetään se napakasti seulan toisesta päästä toiseen päähän. Vetoja voi tarvittaessa tehdä useamman (yleensä ei ole tarvetta). Heti tämän jälkeen seula nostetaan ilmaan, ja painoväriä levitetään tasainen kerros seulakankaalle löysällä raakelinvedolla. Tämä on, lapset, HYVIN tärkeää varsinkin kesällä, sillä painoväri tukkii aukot kuivuessaan, jos seulan pintaa ei pidetä kosteana!





Alimpana on kuva valmiista erikoispainoksestamme. Parasta oli, kun oikeasti sadat ihmiset jonottivat painopisteellemme, jotta saisivat painaa lehden omiin paitoihinsa, housuihinsa, kalsareihinsa, kangaskasseihinsa jne. Harmitti, että siinä lehteä tehdessä ei ollut enempää aikaa painaa itsellensä kaikkia makeita printtejä. Mutta ehkä mulla vielä joskus on silkkipainoateljee. Tulevaisuudessa haluaisin kokeilla filmin tekemistä toisin. Valotettavan kuvan voi piirtää myös käsin, ja silloin jälki on aika erilaista. Ehkä vähän taidegrafiikkamaisempaa serigrafiaa.

Käytäntöä

Kirjaanpa eilen Iiriksen kanssa käytyä keskustelua (joka oli tosin luonteeltaan enempikin sellainen, että Iiris suunnitteli ja järkeili ja oli käytännöllinen ja ihailtavan tasapainoinen ääneen ja minä nyökkäilin ja haudoin jo pahasti versovaa kuvataiteellista identiteettikriisiäni, eikä oikea keskustelu niinkään, mutta hys).

Sunnuntaina ne näyttelynpitäjät, jotka ovat Suomessa siis suuntaavat näyttelypaikalle. Puhuimme kymmenen aikaan aamulla lähdöstä. Optimistista kyllä, mutta hei, oon hereillä nytkin, vaikka lomaa on kuukausi takana ja toinen mokoma edessä. Viikonpäivää en sitten tiedäkään...

Ja, rakkaat lapset, myös Pauliina, joka on vielä jossain kaukana: läksyjä. Selvittäkää ja ylös kirjatkaa etukäteen näyttelyviikonlopun ja sitä välittömästi edeltävien ja seuraavien päivienne aikataulut, jotta kaikki aika-asiat voi sunnuntaina lyödä lukkoon. Miettikää etukäteen myös, mitkä työnne ovat nyt sitten tulossa, noin niinkuin jotenkin. Mieltään saa vielä sunnuntain jälkeen muuttaa tässä asiassa ja uusia näyttelytöitä rykiä esiin viime hetkiin asti, koska deadlineponnistuksesta pitää repiä kaikki irti. Itsehän saan jotain aikaan vasta kun sen on pakko olla valmis alle kuuden tunnin kuluttua.

Mökillä oli luonnosrikasta. Siskonpeti-piirroksista tuli vaan puolet valmiiksi, mutta kyllä se siitä. Joo joo, ihan kohta.

kun taide ja IKEA kohtaavat

Bongasin taannoin IKEAsta erään tuotteen, joka saattaisi olla tarpeellinen näyttelyä ajatellen. Siitä voi tietenkin olla iloa myös koti-/autotallioloissa. Kyseinen tuote on DEKA, teräsvaijeri nipistimillä. Vaijerin voi säätää halutun mittaiseksi (enintään 300cm) ja kahtatoista nipistintä voi siirrellä mielen ja vedosten mukaan. Hintaa kyseisellä keksinnöllä on 3,95€.

Oi, Valencia!

Hei kaunokaiset!
Ollaan Leenan kanssa Valenciassa, tama kaupunki on vienyt sydameni. Matkan varrella on tapahtunut kaikenlaista; on ollut vitutusta ja kasittamatonta onnea, uusimpana tunteena mielenrauha, jonkalaista en ennen ole tuntenut. Kaunis maa, kauniita ihmisia, kaunista ruokaa ja kaunista grafiikkaa. Skissailu on jaanyt vahemmalle ajan kuluessa eksymiseen, nukkumiseen, kavelyyn, flirttailuun, haaveiluun ja ihasteluun. Nahadaan, jos nyt koskaan palaan.

P.S. Kosmisuus nollautui ;)

Näyttelykiireitä

Joudun kuuden tunnin päästä lähtemään 12 päiväksi sivistyksen ja blogin ulottumattomiin. Tarkoitukseni oli kirjoittaa aiheesta näyttely hieman paremmalla ajalla, mutta tässä sitä ollaan! Siispä tässä lyhyt tilannekatsaus:

Käytiin Iiriksen kanssa Tikkurilan Silkissä perjantaina katsomassa tiloja. Löytyi kaksi potentiaalista: toinen on loft-asunnon malli, missä on erivärisiä seiniä eri materiaaleista, jonkin verran kuvia seinällä jne. Tila oli hyvä, valaistus ok, nauloja valmiiksi seinissä ripustusta varten. Mielestäni tilan huono puoli on sekavuus. Toinen tila oli iso halli, raffi look, rivi isoja ikkunoita molemmilla pitkillä seinillä. Salissa jonkin verran rojua, joka pitäisi peittää näkyvistä. Valaistus on, ei tosin yhtä hyvä kuin ekassa mutta ikkunoita kuitenkin paljon. Taide ripustettaisiin siimojen varaan - seinätilaa ei juuri ollut. Näin tässä paljon potentiaalia. Voimme luultavasti valita haluamamme tilan sinne mennessämme, molemmat tilat ovat vapaana.

Näyttely pidetään viikonloppuna 29.-31.8. JIHUU! Saamme varmaan etukäteen avaimen, jotta voimme mennä valmistelemaan asioita.

Kaikkea hyvää maailmalla matkaaville graafikkoystäville ja Ainolle suurkiitos hyvännäköisimmistä juhlista ikinä! Mulla on jotain räjähdysherkkää kuvamateriaalia...

Palaan asiaan 8.8, kun palaan kaupunkiin täysin metsittyneenä ja noenmustana!