maanantai 26. toukokuuta 2008

ihanan porvarillista



Mansikkaskumppaa, jäätelöä ja Ainon tekemiä kaikkia maailman dieettejä vastustavia keksejä - skissipaperin päältä syötynä. Niin ihanan porvarillista autotallielämää (mitä muuta stockmann-lapsilta voisikaan odottaa). Ennustan erittäin luovaa, herkullista ja kuumaa graafiikkakesää!

perjantai 23. toukokuuta 2008

valoa rummun päässä

Myös ojien kartoitus ja betonirummut (ne jotka johtavat puron turvallisesti teiden ali) voivat inspiroida graafisesti. Sain tehtäväkseni selvittää erään puron reitin, ja otin tehtäväni vakavasti. Rämmin pusikoissa, mihin järkevä ihminen ei mene ilman raivaussahaa tai viidakkoveistä ja kurkistelin rumpujen sisälle seisten puron keskellä saappaat jalassa. Mieluummin tunteella kuin puoliteholla! Pätee mielestäni elämässä yleensä.

Isi lupasi kartoittaa laboratorionsa kuparilevyvarannot. Toivottavasti löytyy. Kysyin myös lupaa tulla poraamaan kuparilaattaa sinne labraan - haluaisin tehdä itselleni korun syövytetystä laatasta. Eikös olekin hieno idea?

Olisipa jo maanantai. Viikonloppuna aion luonnostella. Teltassa.

torstai 22. toukokuuta 2008

Saako näin edes tehdä?

Tietooni on kantautunut jänniä vinkkejä. Suhtaudun hieman skeptisesti saamiini neuvoihin, sillä minulla on varsin niukasti kokemusta postityöntekijöiden luotettavuudesta grafiikka-auktoriteetteina. Yhtä kaikki, Ilmalan postikeskuksessa on kuin onkin töissä lisäkseni toinenkin henkilö, joka tuntee terminologian ja jonka kanssa voi siis juoruta syövytysajoista, pohjusteista ja luonnosten siirtämisestä muiden nukkuessa vieressä silmät auki ihan pihalla siitä, mistä on kyse.

Asiaan. Kyseiseltä henkilöltä kuulin, että alumiinista offset-peltiä (sitä, jota on tästä aamusta lähtien löytynyt vino pino autotallistamme) voi kuin voikin syövyttää... tavallaan. Onko kukaan kokeillut? Ilmeisesti se menee enstekskin helposti puhki, ja oikean syövytysajan löytäminen on kuulemma melko vaikeaa. Toisekseen laatan pinnassa on joku kerros, joka estää syöpymisen, mutta sen saa ilmeisesti hiekkapaperilla pois... En sitten ihan ymmärtänyt, mitä järkeä on syövyttää hiekkapaperilla käsiteltyä pintaa. Millainen ero syöpyneen kohdan ja hiotun välille voi syntyä?

(Vino pino tarkoittaa tässä yhteydessä noin kolmeakymmentä neliömetriä, mikäli humanistin matematiikasta on mihinkään: 40kpl kertaa noin metri kertaa 750mm.)

Lisäksi materiaali kuulemma reagoi melko aggressiivisesti, kuplimista ja savuamista on kuulemma odotettavissa. Itse olen sitä mieltä, että tämä on pelkästään bonusta ja plussaa. Informanttini kehui, että onnistuessaan syövytysjäljestä tulee tosi makea, sellainen villi ja raju. Minulle jäi kuvauksesta mielikuva jonkinlaisesta super-avosyövytyksestä...

Aion kokeilla offset-pellille rautakloridilla maalaamista, mistä ei välttämättä tule yhtään mitään. Sitten sen näkee. Harkitsen myös hapon levittämistä sienellä sabluunan läpi ja jättämistä siihen kunnes jälki näyttää riittävän vahvalta... Oon muuten jo alkanut luonnostella ensimmäistä carborundumiani moneen vuoteen. Parasta, parasta, parasta!

Lopuksi huomautettakoon vielä, että otsikon kysymys on retorinen. Alkavan kesän motto on kohdallani "Saa."

We Got Metal!

Offset-peltiä on.

keskiviikko 21. toukokuuta 2008

Ensimmäinen pöytäkirja


Melkein koko pöytäkirja on lukukelpoinen suuremmaksi klikkaamalla, mutta mikäli yläreunan ennuste jää epäselväksi, siinä lukee "Mä niin näen, että jokainen meistä jättää sen mitä on opiskellut ja omistaa elämänsä kollektiiville". Ylläribonuksena tarjoilen muutamia muita muistoesineitä:


Olin eilen kuvataidekoululla sijaistamassa. Ryhmässä oli Miron pikkuveli, joka muistutti veljeään niin paljon, että kun se ilmoitti, että pitää lähteä varttin etuajassa sählytreenien takia, aloin nauraa.

Maanantaihin, murut!

tiistai 20. toukokuuta 2008

hyppykeppi

Luomista on monenlaista. Uusien grafiikantöiden luominen on ihanaa, ja tekee hyvää. Vähintään yhtä tärkeää itselleni on se, kun hyvien ystävien kanssa luo uusia ideoita yhteen ääneen, niin, että välillä on pakko hyppiä kuvitteellisella hyppykepillä, kun keksitään joku aivan järjettömän hyvä idea. Niin kuin autotalliateljeeillat, spontaanit taide-ekskursiot isoäidin luokse, ex-libriksien uusi tuleminen ja ateljeen haarakonttori Barcelonassa.

Poljin autotallilta kotiin niin, että hiki tirsui. Perille päästyäni tartuin siimavyyhtiin ja viritin taidenäyttelyn huoneeseeni - vedokset roikkuvat ilmassa kuin pyykkinaruilla. Kuvia luvassa lähiaikoina!

lauantai 17. toukokuuta 2008

teehetki maanantaisin - nyt ja aina

Mennään Ainon autotalliin maanantaina 26.5 (töiden jälkeen) ja siitä lähtien aina maanantaisin, jos Ainolla ei satu olemaan muuta menoa. Sovin asiasta törmätessäni Ainoon sattumalta Helsingissä (se oli ihanan spontaania), eli en päättänyt asiaa itsevaltaisesti. Merci, Aino, Merci!

Les fils de l'épicier teki myös muhun tosi suuren vaikutuksen. Elokuvan jälkeen olin tosi varma siitä, että mun täytyy mennä viettämään kiireetöntä elämää Etelä-Ranskan maaseudulle ja kuluttaa päiväni syöden herneitä, juoden fernettiä ja tehden taidetta. Tosin eläkeläisenä siellä voisi olla enemmän oman ikäistä seuraa.

Sovitaan tarvikehankinnoista lähipäivinä. Ainakin kirkkaankeltaista painoväriä, vedospaperia ja carborundum-välineet voisi ostaa näin alkuun (Ainon kanssa puhuttiin, että carborundumia voisi tehdä). Superihanaa, että maanantain teehetket jatkuvat after all!

ps. Piirrettiin Eevin kanssa mbarin pöydän päälle levitettyyn skissipaperiarkkiin eilen hulluja juttuja ja saatiin siihen yhden pojan puhelinnumero! Hih.

Onnistuu.

Tule Eevi tänne. Tulkaa kaikki. Täällä on huone, ja rommiakin saattaa löytyä.

A room of one's own.

Ateljee. Kesäksi, ainakin hetkeksi, oma ateljee. Siellä voisi viettää monta tuntia levittäen väriä ja syövyttäen ja testaillen eri tekniikoita, sitten voisi jäädä juomaan rommia ja kahvia aamuyöhön ja filosofoida graafikko-ystävien seurassa. Täydellistä, en kyllä kestä jos täytyy odottaa syksyyn saakka ennen kuin pääsee tekemään grafiikkaa. Uusin työkin onnistui niin hyvin, että iski kauhea vedostusinto!
Inspiraation lähteeksi tällä kertaa ranskalaisia elokuvia: Le fils de l'epicier ja La mome. Ihanan visuaalisia.

Eevi

maanantai 5. toukokuuta 2008

Ja taivaalle ilmestyi avosyövytys

Vitsit, olipa kivaa tänään kuviksessa. Sari on paras! Innostuin ihan kaikesta ideoinnista. Sari antoi vinkin, että Yrjönkadun ja Bulevardin risteyksessä on sellainen paikka kuin "Konstkompaniet" (jonka äänsin täysin väärin, niin että Iiris luuli mun puhuvan espanjaa, jes), minne saa ilmeisesti mennä vedostelemaan grafiikkaa jotain pientä maksua vastaan. Välineet eivät kuulemma ole huippuluokkaa, mutta paremman puutteessa! Olisi täydellistä päästä kesällä tekemään grafiikkaa. Pitää ottaa selvää siitä paikasta.

Käytiin Eevin kanssa perjantaina Temperassa fiilistelemässä, minkälaisia tarvikkeita voisi ostaa kesän teehetkiä varten. En nyt siis puhu kekseistä, vaan esimerkiksi pehmeäpohjakeosta (sen nimi on oikeesti keko), telasta ja painoväreistä. Mä voisin säilyttää tarvikkeita vaikka mun työpaikalla, se on ihan konstkompanietin lähellä! Pitäisi muuten ottaa vaivihkaa pari kuparilaattaa kuviksesta mukaan ensi kerralla... Toivottavasti ope ei lue tätä :O

Kaikki halukkaat blogilaiset voi mun puolesta liittyä kesän grafiikkapiiriin. Tosin mitä enemmän porukkaa on, sitä pienemmällä todennäköisyydellä kaikki pääsee yhtäaikaa. Mutta ehkä kaikkien ei tarvitse päästä yhtäaikaa.

Kun pyöräilin tänään EMMAlta kotiin, oli ihan mieletön ilma. Tuuli tosi kovaa, niin että tuntui, kuin olisi ollut merellä myrskyssä. Jotenkin ristiriitaisesti taivas oli ihan hempeän vaaleanpunainen. Yksi valoisa aukko taivaalla näytti ihan avosyövytykseltä. Oli pakkoa pysähtyä Otaniemen rantaan fiilistelemään sitä hetkeä.

ps. Tänne blogiin voisi mun puolesta laittaa valokuvia joistain omista vedoksista, jos se tuntuu teistä hyvältä idealta. Siten tää toimisi myös vähän niin kuin galleriana! Ja olisi kivaa keskustella onnistuneista vedoksista.