Joudun kuuden tunnin päästä lähtemään 12 päiväksi sivistyksen ja blogin ulottumattomiin. Tarkoitukseni oli kirjoittaa aiheesta näyttely hieman paremmalla ajalla, mutta tässä sitä ollaan! Siispä tässä lyhyt tilannekatsaus:
Käytiin Iiriksen kanssa Tikkurilan Silkissä perjantaina katsomassa tiloja. Löytyi kaksi potentiaalista: toinen on loft-asunnon malli, missä on erivärisiä seiniä eri materiaaleista, jonkin verran kuvia seinällä jne. Tila oli hyvä, valaistus ok, nauloja valmiiksi seinissä ripustusta varten. Mielestäni tilan huono puoli on sekavuus. Toinen tila oli iso halli, raffi look, rivi isoja ikkunoita molemmilla pitkillä seinillä. Salissa jonkin verran rojua, joka pitäisi peittää näkyvistä. Valaistus on, ei tosin yhtä hyvä kuin ekassa mutta ikkunoita kuitenkin paljon. Taide ripustettaisiin siimojen varaan - seinätilaa ei juuri ollut. Näin tässä paljon potentiaalia. Voimme luultavasti valita haluamamme tilan sinne mennessämme, molemmat tilat ovat vapaana.
Näyttely pidetään viikonloppuna 29.-31.8. JIHUU! Saamme varmaan etukäteen avaimen, jotta voimme mennä valmistelemaan asioita.
Kaikkea hyvää maailmalla matkaaville graafikkoystäville ja Ainolle suurkiitos hyvännäköisimmistä juhlista ikinä! Mulla on jotain räjähdysherkkää kuvamateriaalia...
Palaan asiaan 8.8, kun palaan kaupunkiin täysin metsittyneenä ja noenmustana!
maanantai 28. heinäkuuta 2008
sunnuntai 20. heinäkuuta 2008
Terveisiä lomalta, tuliaisia töistä
Pitkä, kuuma grafiikkakesä ei ole vielä lopuillaan, vaikka näyttelykiirettä jo pukkaakin, vaan aikaa ja materiaaleja on niin paljon, että suupieliä nykii. Olisin halunnut käydä panostamassa lomarahani kerralla taidetarvikkeisiin, mutta kaikkea oli jo. Toistaiseksi määrittämättömään syyskuiseen hetkeen asti teen vain kaikkea kivaa. Siihen kivaan liittyy paljon tärpättihuuruja ja graafikon juomapelin ahkeraa treenaamista. Olen löytänyt lajini, pyrin liigavoittoon!
Ristiinvedostus on uusinta parhautta autotallitrendeissä. Siis toisen tekemän laatan vedostus tai oman vedostuttaminen jollakulla joka tekee sen eri tyylillä, perspektiivin saamiseksi valmiiseen työhön. Elina, koska otit laatat mukaasi, en voi vielä tehdä vedosta siitä puupiirroksestasi, mutta tiedän nyt, millainen siitä haluaa tulla. Päivän runo on luullakseni Wallace Stevensiä, löysin nimittäin päivään istuvan kuvan, jonka otin taannoin tenttikirjastani.
Kollektiivissa on se hyvä, että se muistuttaa asioista, jotka itsekseen unohtaa, esimerkiksi tekniikoista. Carborundum ja (en olisi ikinä uskonut) puupiirrokset tekevät hyvää nysväämisen muodostuessa sormet kramppauttavaksi noidankehäksi. Kaipailin viime viikolla kovasti vaneria, joten en voinut tauolla vastustaa työpaikan pihalla kutsuvaa roskalavaa, johon kiipeäminen kantoikin hedelmää, muutenkin kuin työtovereiden viihdykkeenä. Sitten vielä mähjäsin löytämäni pätkän mattoveitsellä kahtia (Eikö teillä sitten ole Stanley-veistä töissä mukana?) ja sidoin sen tarakalle. Mitä kertoo työpaikastani se, että kun olin lähdössä kotiin toinen kainalo täynnä vanerilevyjä ja toisessa kieppi turkoosia kimppunauhaa, ei juttelemaan pysähtynyt esimieheni viitannut kantamuksiini sanallakaan?
Olen päättänyt lähteä viikon päästä mökille, jonne olen jo edeltä lähettänyt ylläkin nähtävän 650mm x 390mm kokoisen vanerin. Siitä tulee puupiirros, jonka veistelyyn voin halutessani kuluttaa vaikka koko viikon. Mökin lähelle muuten rakennetaan moottoritietä, jonka tieltä revittyjen puiden juurakoista oli rakennettu esteettisesti kutkuttava monta metriä korkea ja varmaan parikymmentä leveä muuri.
Tässä vaiheessa kaipaan kuitenkin kuparia. Pehmeäpohjaa sen siis on oltava. Vaikeutena on ollut malttaa keksiä, minkä kuvan haluan sillä tehdä. Ruokakauppajuoruilureissun jälkeen tieni erkani Elinasta parin sadan metrin päässä kotoa, ja siltä matkalta löytyi kaikki tarpeellinen inspiraatio. Siinä se lojui. Kotiin mennessä tiesin ihan just, miltä kuva tulee näyttämaan, ja nyt pääni sisällä kaikuu: näyttelyvedosnäyttelyvedosnäyttelyvedos... Luonnos tulee huomenna. Näette myöhemmin, miksi vasta silloin, mutta ensimmäisenä loma-aamuna herääminen on juuri oikea hetki. Menenkin nyt laittamaan skissipaperia ja grafiittikyniä yöpöydälle. Hyvää yötä, ja oikein hyvää matkustelua teille kaikille, jotka olette jossain päin maailmaa kaukana. Jollen väärin laske, huomenna ainakin neljä kirjoittajistamme ovat jossain muualla kuin Suomessa, enkä edes tarkoita Turkua!
Ristiinvedostus on uusinta parhautta autotallitrendeissä. Siis toisen tekemän laatan vedostus tai oman vedostuttaminen jollakulla joka tekee sen eri tyylillä, perspektiivin saamiseksi valmiiseen työhön. Elina, koska otit laatat mukaasi, en voi vielä tehdä vedosta siitä puupiirroksestasi, mutta tiedän nyt, millainen siitä haluaa tulla. Päivän runo on luullakseni Wallace Stevensiä, löysin nimittäin päivään istuvan kuvan, jonka otin taannoin tenttikirjastani.
Kollektiivissa on se hyvä, että se muistuttaa asioista, jotka itsekseen unohtaa, esimerkiksi tekniikoista. Carborundum ja (en olisi ikinä uskonut) puupiirrokset tekevät hyvää nysväämisen muodostuessa sormet kramppauttavaksi noidankehäksi. Kaipailin viime viikolla kovasti vaneria, joten en voinut tauolla vastustaa työpaikan pihalla kutsuvaa roskalavaa, johon kiipeäminen kantoikin hedelmää, muutenkin kuin työtovereiden viihdykkeenä. Sitten vielä mähjäsin löytämäni pätkän mattoveitsellä kahtia (Eikö teillä sitten ole Stanley-veistä töissä mukana?) ja sidoin sen tarakalle. Mitä kertoo työpaikastani se, että kun olin lähdössä kotiin toinen kainalo täynnä vanerilevyjä ja toisessa kieppi turkoosia kimppunauhaa, ei juttelemaan pysähtynyt esimieheni viitannut kantamuksiini sanallakaan?
Olen päättänyt lähteä viikon päästä mökille, jonne olen jo edeltä lähettänyt ylläkin nähtävän 650mm x 390mm kokoisen vanerin. Siitä tulee puupiirros, jonka veistelyyn voin halutessani kuluttaa vaikka koko viikon. Mökin lähelle muuten rakennetaan moottoritietä, jonka tieltä revittyjen puiden juurakoista oli rakennettu esteettisesti kutkuttava monta metriä korkea ja varmaan parikymmentä leveä muuri.
Tässä vaiheessa kaipaan kuitenkin kuparia. Pehmeäpohjaa sen siis on oltava. Vaikeutena on ollut malttaa keksiä, minkä kuvan haluan sillä tehdä. Ruokakauppajuoruilureissun jälkeen tieni erkani Elinasta parin sadan metrin päässä kotoa, ja siltä matkalta löytyi kaikki tarpeellinen inspiraatio. Siinä se lojui. Kotiin mennessä tiesin ihan just, miltä kuva tulee näyttämaan, ja nyt pääni sisällä kaikuu: näyttelyvedosnäyttelyvedosnäyttelyvedos... Luonnos tulee huomenna. Näette myöhemmin, miksi vasta silloin, mutta ensimmäisenä loma-aamuna herääminen on juuri oikea hetki. Menenkin nyt laittamaan skissipaperia ja grafiittikyniä yöpöydälle. Hyvää yötä, ja oikein hyvää matkustelua teille kaikille, jotka olette jossain päin maailmaa kaukana. Jollen väärin laske, huomenna ainakin neljä kirjoittajistamme ovat jossain muualla kuin Suomessa, enkä edes tarkoita Turkua!
keskiviikko 2. heinäkuuta 2008
inventaario
Viime vuosi kuvataidekoulussa oli todella hyvä, monestakin syystä. Syksyni oli aika rankka, ja se näkyi maanantaisena luomisahdistuksena – mitään ei vaan syntynyt. Pyörittelin kai päässäni omia asioitani, enkä kyennyt keskittymään muuhun. Keväällä tunsin suurta vapautusta, kun syksyn selviämistaistelu purkautui uusiin töihin ja uusien projektien aloittamiseen. Tein monta työtä, joihin olen tyytyväinen, sillä niissä on jotain ihan uutta ja hyvää. Uudet projektit ovatkin toinen syy, miksi viime vuosi oli hyvin tärkeä: maanantait johtivat hitaasti, mutta vääjäämättömästi kollektiivin perustamiseen, vaikka perustamispäätös tuntui yllätykselliseltä ja spontaanilta sillä hetkellä, kun asiasta sovittiin.
Joutsen (2007) on syksyllä tekemäni puupiirros. Se on tehty kahdella 200mm*200mm laatalla. Olin aikaisemmin samana vuonna jonain koleana päivänä käynyt Töölönlahdella ja kuvannut mustavalkofilmille yhtä joutsenta. Pääsin tosi lähelle, ja kuvista tuli hienoja. Joutsen oli ihan mielettömän kaunis puhtaanvalkoisena, tummaa vettä vasten. Samaan aikaan jokin siinä oli hyvin pelottavaa ja rujoa. On aina kiehtovaa, kun jokin asia ei olekaan sitä, miltä se aluksi näyttää, eikä totuus paljastu vielä monen katselukerran jälkeenkään. Kuvaussessio loppui siihen, kun joutsen lähestyi minua ja kameraani hurjasti sähisten ja heiluen.
Lähiö (2008) on keväällä tekemäni akvatinta - chine-collée (150mm*200mm). Olin jo pitkään piirtänyt luentomuistiinpanoihini ja muistikirjoihini kerrostaloblokkeja. Ankean monotonisia, kuitenkin graafisen kauniita. Chine-collée -tekniikka liimanvalmistusprosesseineen oli hauska, ja se esiteltiin meille juuri oikealla hetkellä, sillä mielestäni oranssi silkkipaperi tuo työhön kaivattua ristiriitaa ja valoa, herättää kysymyksiä.
Silmät kiinni (2008) on ensimmäinen pehmeäpohjani (245mm*300mm). Rakastuin tekniikkaan välittömästi. Vain yhdellä syövytysajalla on mahdollista saada niin monenlaista jälkeä ja eri vahvuisia viivoja. Laattaa voi työstää jopa pehmeästi sormella painellen! Seuraavalla kerralla kokeilen myös eri syövytysaikojen käyttöä tässä tekniikassa.
Joutsen (2007) on syksyllä tekemäni puupiirros. Se on tehty kahdella 200mm*200mm laatalla. Olin aikaisemmin samana vuonna jonain koleana päivänä käynyt Töölönlahdella ja kuvannut mustavalkofilmille yhtä joutsenta. Pääsin tosi lähelle, ja kuvista tuli hienoja. Joutsen oli ihan mielettömän kaunis puhtaanvalkoisena, tummaa vettä vasten. Samaan aikaan jokin siinä oli hyvin pelottavaa ja rujoa. On aina kiehtovaa, kun jokin asia ei olekaan sitä, miltä se aluksi näyttää, eikä totuus paljastu vielä monen katselukerran jälkeenkään. Kuvaussessio loppui siihen, kun joutsen lähestyi minua ja kameraani hurjasti sähisten ja heiluen.
Lähiö (2008) on keväällä tekemäni akvatinta - chine-collée (150mm*200mm). Olin jo pitkään piirtänyt luentomuistiinpanoihini ja muistikirjoihini kerrostaloblokkeja. Ankean monotonisia, kuitenkin graafisen kauniita. Chine-collée -tekniikka liimanvalmistusprosesseineen oli hauska, ja se esiteltiin meille juuri oikealla hetkellä, sillä mielestäni oranssi silkkipaperi tuo työhön kaivattua ristiriitaa ja valoa, herättää kysymyksiä.
Silmät kiinni (2008) on ensimmäinen pehmeäpohjani (245mm*300mm). Rakastuin tekniikkaan välittömästi. Vain yhdellä syövytysajalla on mahdollista saada niin monenlaista jälkeä ja eri vahvuisia viivoja. Laattaa voi työstää jopa pehmeästi sormella painellen! Seuraavalla kerralla kokeilen myös eri syövytysaikojen käyttöä tässä tekniikassa.
Graafikon juomapeli
Ajatus tulevasta näyttelystä inspaa ja hymyilyttää muttei onneksi vielä stressaa. Taannoin autotallin täyttänyt innostunut kiljahtelu liittyi aiheeseen ja oli niin rytmikästä ja toistuvaa, (Iiris, tiedän mitä ajattelet, ja haluan sanoa, että sun mielesi on likainen) että suunnittelimme sen muuttamista huikka joka kerta kun -tyyppiseksi peliksi.
Näyttelyvedos! Näyttelyvedos!
Ylihuomenna pääsette itse esittämään mielipiteenne siitä, kuuluuko tämä fragmentti sellaiseen, itselläni kun on juuri nyt sellainen fiilis, että tässä olisi taskumatin paikka. Jos joku ottaa sen kanniskelun tavakseen, suosittelen pelin laajentamista myös niihin kertoihin, kun vastaatte muka-arkisesti "Näyttelykiireitä." tuttujen kysellessä kuulumisia.
Ai. Ja juuri kun keksin, mitkä työt mun ainakin pitää ehtiä tehdä, sain mieluisan mutta vaikean ja kiireellisen tehtävänannon, itseltäni. Kaikki uusiksi! Onneksi aina voi kirjoittaa uuden listan, joka olemassaolollaan kumoaa kaiken aiempaan raapustetun.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)