Metkoja jekkuja ja pari Jekkua

Kun tytön toiseen ranteeseen on tatuoitu vedosmerkintä (oikeesti) ja toiseen Jaloviinatähti (oikeesti), on ainoastaan luonnollista, että tyttö istuu tiistai-iltana baaritiskillä rouhimassa mezzotintaa hyvin metkoon laattaan. Metko on melkein sama asia kuin metka, muuten, mutta se oli aikanaan lukiokurssin lyhenne, kun kurssin nimi oli pidemmässä muodossaan Metalligrafiikan kokeiluja. Sillä kurssilla oli niin metkaa, että tyttö osti vuotta myöhemmin oman syväpainoprässin.

Se tyttö aikoo hankkia itselleen jännetupintulehduksen seuraavien kahden viikon aikana, joulusesonki kun on. Sivumennen mainittakoon, että se on tällä hetkellä innoissaan villeistä puupiirroksen vedostuskokeiluvisioistaan (harjaustekniikkaa, yhden laatan tekniikkaa ja maalauksellista sähläilyä!) ja pehmeäpohjan ja akvatintan luontevasta mutta vastasolmitusta liitosta.

Huomenna sitten

Täällä pitäisi siivota. Muutin syövyytyssuunnitelmaani äsken vähemmän taiteellisin perustein, kun en löytänyt kiillotuspuikkoani.

Tänään toimintani on ollut pahemmanlaatuista kuparin tuhlausta, mutta pois ei ole lupa lähteä ennen kuin akuuteimmat kiireisistä projekteista ovat jotenkin paremmalla tolalla. Paras suoritukseni toistaiseksi oli ehkä autotallin avaimien strateginen hukkaaminen juuri, kun hapossa oli laatta, jota en sitten päässyt sisään pesemään ajoissa. Kahvia kuluu luvattoman paljon, piirtimetkin ovat hukassa ja vedospaperi loppuu ihan kohta.