Painomestari muistelee: serigrafiaa ja erikoista journalismia

Vietin siis lähes kaksi viikkoa metsässä, partioleirillä. Minulla oli leirillä jopa ihan oikea titteli - painomestari! Ajattelin, että teitä ehkä kiinnostaa, mistä on kyse, sillä koen tehneeni eräänlaista taidegrafiikkaa, ja koska olette ylipäänsä uteliaita ihmisiä. Selitys on nyt aika pitkä, mutta hei, ei oo pakko lukee.

Toimitimme leirillä kymmenen hengen voimin lehteä, joka kertoi leirillä tapahtuvista asioista ja ilmiöistä. Erikoista lehdessä oli se, että se toteutettiin serigrafialla, eli silkkipainotekniikalla. Oikeastaan serigrafia on taidegrafiikan muoto. Wikipedia määrittelee sen taidegrafiikan laakapainomenetelmäksi yhdessä litografian kanssa. Serigrafia on lyhyesti sitä, että puukehikon väliin on pingotettu seulakangas, mille valotetaan painettava kuva/teksti. Painoväri painetaan seulakankaan avoimien kohtien läpi kankaalle tai muulle painettavalle materiaalille raakelilla.

Painamista valmisteltaessa tarvitaan UV-valolta suojattu tila, sillä seula on tietyssä vaiheessa valoherkkä. Seulakankaan puhtaalle pinnalle levitetään valoherkkä emulsio, joka kovettuu parissa tunnissa. Emulsion jähmetyttyä seula asetetaan valotusalustalle horisontaaliasentoon, ja seulakankaan päälle asetetaan filmi (nurinpäin) ja valotuslasi. Filmi on käytännössä piirtoheitinkalvo, mihin on tulostettu musteella painatuskuva positiivina. Seulaa valotetaan tietty aika (se on tarkkaa!) UV-valolla, jolloin emulsio jähmettyy kiiinni seulakankaan pintaan niistä kohdista, missä kalvolla ei ole mustetta. Loppu emulsio voidaan pestä pois vedellä (-> aiemmin mainitut "avoimet kohdat" syntyvät). Kuvitelkaa mielessänne metsän keskelle kontti, sinne itse rakennettu valotuspöytä ja kontin oven taakse painomestari, joka laskee hermostuneena valotussekunteja kännykän laskurilla ja luikahtaa raskaasta ovesta sisään strategisella hetkellä irrottamaan UV-lampun töpselin toivoen, että päästi kontin sisälle mahdollisimman vähän valoa.





Yllä olevalle sinisävyiselle seulalle on valotettu lehtemme jokseenkin levoton erikoispainos. Kyseistä lehteä levitettiin aluksi vain bajamajojen oviin teipattuna (sisäpuolelle tietenkin). Tämän näköinen seula on valmis itse painoon. Painoa varten sekoitetaan painoväri - pigmentistä ja painopastasta (valmiitakin värejä toki saa). Pigmenteillä oli kiva leikkiä, liilasta ja vihreästä sai kivoja harmaan sävyjä. Nopeasti oppi huomaamaan, jos pigmenttiä oli liikaa/liian vähän suhteessa pastaan, sillä pigmentti toimii kuin notkiste metalligrafiikassa. Jos sitä liikaa, laatu heikkenee.



Painovaiheessa lopputulokseen ei voinut mielestäni vaikuttaa samalla tavalla kuin esimerkiksi metalligrafiikassa. Värin sai toki valita, mutta muuten painojälki oli vain joko hyvä tai huono. Metalligrafiikassa se ei ole niin suoraviivaista - joku voi tykätä, jos väriä jättää laatalle hieman enemmän. Paino tapahtuu siten, että painettava kangas levitetään mahdollisimman tasaiselle ja kovalle pinnalle (esim. liimapintainen vaneri), ja sen päälle asetetaan seula. Seulan toiseen päähän annostellaan reilusti painoväriä. Raakelista otetaan leveä ote, ja vedetään se napakasti seulan toisesta päästä toiseen päähän. Vetoja voi tarvittaessa tehdä useamman (yleensä ei ole tarvetta). Heti tämän jälkeen seula nostetaan ilmaan, ja painoväriä levitetään tasainen kerros seulakankaalle löysällä raakelinvedolla. Tämä on, lapset, HYVIN tärkeää varsinkin kesällä, sillä painoväri tukkii aukot kuivuessaan, jos seulan pintaa ei pidetä kosteana!





Alimpana on kuva valmiista erikoispainoksestamme. Parasta oli, kun oikeasti sadat ihmiset jonottivat painopisteellemme, jotta saisivat painaa lehden omiin paitoihinsa, housuihinsa, kalsareihinsa, kangaskasseihinsa jne. Harmitti, että siinä lehteä tehdessä ei ollut enempää aikaa painaa itsellensä kaikkia makeita printtejä. Mutta ehkä mulla vielä joskus on silkkipainoateljee. Tulevaisuudessa haluaisin kokeilla filmin tekemistä toisin. Valotettavan kuvan voi piirtää myös käsin, ja silloin jälki on aika erilaista. Ehkä vähän taidegrafiikkamaisempaa serigrafiaa.

Käytäntöä

Kirjaanpa eilen Iiriksen kanssa käytyä keskustelua (joka oli tosin luonteeltaan enempikin sellainen, että Iiris suunnitteli ja järkeili ja oli käytännöllinen ja ihailtavan tasapainoinen ääneen ja minä nyökkäilin ja haudoin jo pahasti versovaa kuvataiteellista identiteettikriisiäni, eikä oikea keskustelu niinkään, mutta hys).

Sunnuntaina ne näyttelynpitäjät, jotka ovat Suomessa siis suuntaavat näyttelypaikalle. Puhuimme kymmenen aikaan aamulla lähdöstä. Optimistista kyllä, mutta hei, oon hereillä nytkin, vaikka lomaa on kuukausi takana ja toinen mokoma edessä. Viikonpäivää en sitten tiedäkään...

Ja, rakkaat lapset, myös Pauliina, joka on vielä jossain kaukana: läksyjä. Selvittäkää ja ylös kirjatkaa etukäteen näyttelyviikonlopun ja sitä välittömästi edeltävien ja seuraavien päivienne aikataulut, jotta kaikki aika-asiat voi sunnuntaina lyödä lukkoon. Miettikää etukäteen myös, mitkä työnne ovat nyt sitten tulossa, noin niinkuin jotenkin. Mieltään saa vielä sunnuntain jälkeen muuttaa tässä asiassa ja uusia näyttelytöitä rykiä esiin viime hetkiin asti, koska deadlineponnistuksesta pitää repiä kaikki irti. Itsehän saan jotain aikaan vasta kun sen on pakko olla valmis alle kuuden tunnin kuluttua.

Mökillä oli luonnosrikasta. Siskonpeti-piirroksista tuli vaan puolet valmiiksi, mutta kyllä se siitä. Joo joo, ihan kohta.

kun taide ja IKEA kohtaavat

Bongasin taannoin IKEAsta erään tuotteen, joka saattaisi olla tarpeellinen näyttelyä ajatellen. Siitä voi tietenkin olla iloa myös koti-/autotallioloissa. Kyseinen tuote on DEKA, teräsvaijeri nipistimillä. Vaijerin voi säätää halutun mittaiseksi (enintään 300cm) ja kahtatoista nipistintä voi siirrellä mielen ja vedosten mukaan. Hintaa kyseisellä keksinnöllä on 3,95€.

Oi, Valencia!

Hei kaunokaiset!
Ollaan Leenan kanssa Valenciassa, tama kaupunki on vienyt sydameni. Matkan varrella on tapahtunut kaikenlaista; on ollut vitutusta ja kasittamatonta onnea, uusimpana tunteena mielenrauha, jonkalaista en ennen ole tuntenut. Kaunis maa, kauniita ihmisia, kaunista ruokaa ja kaunista grafiikkaa. Skissailu on jaanyt vahemmalle ajan kuluessa eksymiseen, nukkumiseen, kavelyyn, flirttailuun, haaveiluun ja ihasteluun. Nahadaan, jos nyt koskaan palaan.

P.S. Kosmisuus nollautui ;)