Elävä japanilainen vedostaja!

Kollektiivilaiset, oletteko käyneet Ateneumissa katsomassa japanilaisia puupiirroksia? Jos ette vielä ole, menettehän! Sisko vinkkasi, että näyttely on tosi hyvä, ja kaiken kukkuraksi elämyksen kruunaa elävä japanilainen vedostaja - itse teossa!

Noh, on täälläkin ihan hyvä näyttelytarjonta. Ei tarvitse rypeä kateudessa.

Poikkitaiteellisia tunnustuksia

Minun muusani (se kuvainnollinen) flirttailee taas rankasti vieraiden tekniikoiden kanssa (se horo). Saako silti kertoa? Ai niin: saa.

Koin kolmiuloitteisuuden haastavuuden työväenopiston keramiikkakurssilla. Siellä on mahtavia tyyppejä! Useat tunnustivat, että niiden lapset oli ilmoittanu ne sille kurssille, koska ne ei itse osanneet sitä internet-ilmoittautumista, ja sitten alettiin muistella jotain biisiä, joka ilmestyi joko 1966 tai -67. Meillä on kahvinkeittovuorot. Opettaja on pikkumyymäinen ja kannustava ja käyttää sanaa peloton puhuessaan hyvästä materiaalinkäytöstä. Se tuki kovasti ajatusta tehdä muotti omasta jalasta. E ja E, meidän tulevan kodin seinistä saattaa pilkottaa raajoja, onko se ongelma?

Kuulin myös, että Keravan taidemuseossa, joka muuten sijaitsee vanhassa kumitehtaassa (ha!), on parhaillaan näyttely, jossa on mukana sellainen työ, jota varten taiteilija otti kaveristansa muotin. Siis kokonaisesta ihmisestä. Vähänkö sairasta! Eevi, kukkakaalinvalaja, lähdetkö kanssani Kervoon? Lähtekää muutkin Suomessa hengaajat, mutta Eevi nyt ainakin tajuaa tän jutun. Minneköhän laitoin kuolinnaamiomuottini?

Kolmiulotteisuutta vielä haastavampaa oli akvarelli, mutta sen nyt tiesi. Aion tehdä jonkun etsauksen, jonka päälle sitten maalaan vesiväreillä, että saan tosi vaihtelevan sarjan. Syksyn projektilistalle lisättäköön siis etsintää: on löydettävä paperi, joka soveltuu sekä syväpainoon että maalaukseen.

Origamit ovat hyppineet silmille joka nurkan takaa, yllättävissä erillisissä yhteyksissä ja viereisistä pokeripöydistä, kuten eilen baarissa. Aloitin uuden tekstiviestiperinteen, runoja humalassa -teemalla. Ohessa aihe. Lisäksi pokeripöydässä keskusteltiin metalligrafiikasta, lähinnä kuparin työstämisestä. Mulla on nyt ilmeisesti kantabaarin entisen baarimikon kanssa projekti aiheesta tulossa, tosin vasta keväällä, kun sen kaveri on ehtinyt käydä jenkeistä täällä opettamassa tälle henkilölle jonkun itse kehitetyn metallinpinnoitustekniikan, joka kuulosti vallankumoukselliselta. Saatan joskus vielä saada käytetyistä levyistä kuviollista kuparimosaiikkia, haaveena olisi jonkinlainen sermi kyseisestä materiaalista.

Tulevaisuudessa kaikki ne fiksut ja kypsät aikuiset ihmiset työväenopistolla (Molempien ryhmien kuopus! Oon elementissäni!) saattaa alkaa ihmetellä, jos olen joka tunnilla krapulassa. Mutta kun keskiviikko on musavisapäivä! Yritin tänään muistaa, miksi baarimikko kaatoi kauhallisen jäitä mekkoni sisään, mutta luulen, ettei siihen ollut järkevää syytä.

Ens tiistaina autotallia. Päätetty! Huomenna lähden mökille leipomaan pannukakkua ja tekemään rosvopaistia. Ei ole huonoa tämä.

kesäretki

Kollektiivi tekee viikonloppuna kesäretken Saloon katsomaan Kuutti Lavosen näyttelyä (Salon taidemuseo Veturitalli 31.5.-31.8.2008). Kuutti Lavonen on taidegraafikko, joka tekee erityisen hienoja metalligrafiikan töitä pehmeäpohja-tekniikalla. Lisäksi Lavonen tekee esimerkiksi kivipiirroksia, eli litografioita. Lavonen piti ensimmäisen näyttelynsä vuonna 1981, siis 21-vuotiaana.

Meidän on ehdottomasti pidettävä oma näyttelymme kesän lopussa.

Kesämekot päälle ja mukaan luonnoslehtiöt sekä pienet laatat ja kaivertimet jos kotoa löytyy!

hyppykeppi

Luomista on monenlaista. Uusien grafiikantöiden luominen on ihanaa, ja tekee hyvää. Vähintään yhtä tärkeää itselleni on se, kun hyvien ystävien kanssa luo uusia ideoita yhteen ääneen, niin, että välillä on pakko hyppiä kuvitteellisella hyppykepillä, kun keksitään joku aivan järjettömän hyvä idea. Niin kuin autotalliateljeeillat, spontaanit taide-ekskursiot isoäidin luokse, ex-libriksien uusi tuleminen ja ateljeen haarakonttori Barcelonassa.

Poljin autotallilta kotiin niin, että hiki tirsui. Perille päästyäni tartuin siimavyyhtiin ja viritin taidenäyttelyn huoneeseeni - vedokset roikkuvat ilmassa kuin pyykkinaruilla. Kuvia luvassa lähiaikoina!