grafiikan tuoksu

Grafiikka tuoksuu hyvältä. Kun kaivaa kovapohjalla päällystetyn laatan laukusta, tuntee tutun tuoksun. Kun siistii vedosten reunoja, nenä aistii painovärin vienon tuoksun ja mieleen tulvii vedostuksen ilo. Myös yllättävissä ympäristöissä voi törmätä tutun turvallisiin tuoksuihin. Kemianluokassa toisinaan leijailevat Sinol-huurut tuovat mukavasti muistoja mieleen ja teen aromit muistuttavat graafisista värikkäistä teehetkistä.

Tämän halusi jakaa Saga, joka nuuhkii hyväntuoksuisia päättötyövedoksia.

astetta rankempi teehetki

Eilen oli tähänastisen graafikonurani suurin käännekohta. Oli kolme tuntia aikaa vedostaa koko lopputyö, yhdeksän onnistunutta kahden laatan vedosta kahdesta puupiirroslaatasta ja kolmesta etsauslaatasta. Kaikella järjellä ajateltuna kukaan ei edes yrittäisi moista. Varsinkaan tunkemalla puupiirrosta väkisin prässin läpi syväpainopaperin kanssa. Pakon edessä oli kuitenkin yritettävä. Miron tiukassa valmennuksessa ja auttavien käsien avulla päivän saldo oli peräti 16 vedosta. Nyt nuo vedokset piileksivät makulatuuripapereiden suojissa odottaen lopullista tuomiota. En uskalla edes katsoa miltä ne näyttävät, toivon vain että ne ovat hyviä. Jouduin pakon edessä luopumaan suureellisista perfektionistisista tavoitteistani ja suunnitelmistani. Tiistaina koittaa tuomiopäivä, jolloin lopputulosta ihmetellään ja arvostellaan. Taiteen ei pitäisi olla suorittamista, mutta silti tuntuu hyvältä ison suorituksen jälkeen. Se näkyi myös paidasta, joka oli hyvin värikyllästetty. Harmi, ettei kukaan napannut siitä kuvaa.

Inspiraatio löytyy kummallisista paikoista; sieltä mistä sitä ei kuvittelisi olevan. Kuunnellessani toisella korvalla loputonta luentoa vartijan oikeuksista muistilehtiöön piirtyi kuin itsestään puupiirroksen näköisiä kuvia. Jos on nähnyt mun puupiirroksia, ymmärtää ehkä ettei kyse ole ihan perinteisennäköisestä puupiirrosjäljestä. Ennemminkin sairaalloisen pedanttisesta nysverryksestä. Juuri kun ajattelin ettei vähään aikaan tarvitse koskea puupiirroskaivertimiin, piirsin loistokkaita puupiirrosluonnoksia. Taide ei koskaan toimi niinkuin sen olettaisi. Sano minun sanoneen.

Lalalaa...

Ajattelin tässä jakaa iloa. Siis käykääpä inspiroitumassa tuolla ja olkaa suopeita jos kaikki alkavat piirtämään hartaita kasvoja valkoisella liidulla värilliselle paperille.

Viikonloppu meni kokonaisuudessaan turhuuksiin, mutta oli kuitenkin hyvä fiilis, joten ei aivan täysin tuhlattuja päiviä kuitenkaan. Elinan hehkutuksen takia aloin kaavailla suurta akvatintaa heti lopputyön seuraajaksi, täytyy yrittää löytää joku paikka jossa pääsisi kesällä vähän graafikkoilemaan. Pohdiskelin, että jos se vaan kävisi Ainolle, voitaisiin ostaa yhteisiä tarvikkeita ja pitää muutama grafikon teehetki hänen autotallissaan kesän aikana (häpeilemättömästi hyväksikäyttäen ystävämme vieraanvaraisuutta sekä prässiä), mutta tietysti vain jos tämä kuulostaa hänestä hyvältä idealta.

Kettu (Eevi) kuittaa.

ex-open ihastelua

Kello on yli puolenyön ja istun tietokoneen ääressä uskottelemassa itselleni, että teen kandityötä. Kyllä te tiedätte, se tarkoittaa suunnilleen sitä, että painaa vähintään joka kolmas minuutti refreshiä facebookissa ja lopun aikaa tuijottaa ruutua tyhjä katse silmissä. Onneksi keksin tällä kertaa myös älyllistä sijaistekemistä: harhauduin Sari Bremerin nettisivuille www.saribremer.com. Siellä on galleria, missä on Sarin grafiikkaa 1990-luvun lopusta lähtien. Kuvia on paljon, ja on makeeta nähdä, miten tyyli kehittyy ajan mittaan. Tykkäsin tosi paljon niistä vanhoista vedoksista, toki myös uusien joukossa on hienoja. Tällä öisellä, tietokoneen hurinaisella hetkellä töistä kolahtavat erityisesti Vajoava (1998), Tyger (2002) ja Ikuisesti (2004).

Nyt tekisi mieli saada käsiin luonnoslehtiö kotipöydältä ja suunnitella jotain isoa akvatintatyötä, missä on hirveän paljon eri syövytysaikoja tosi pienillä eroilla. Pitää ehkä tehdä joku öinen pikaskissi sängynreunalla. Jos jaksaa. Tahdon nukkumaan.