Valmis sarja, hyppykeppi ja kirves

Näyttelyssä lupasin tehdä uuden pienen sarjan yhdestä kuvasta, joka oli siellä esillä. Olin niin täpinöissäni tilauksista, että vähän unohdin miksi siitä työstä synyi alunperinkin vain pieni sarja. Sitä oli pirun vaikea vedostaa.

Arvatkaa vain alkoiko vähän ahdistaa, kun töiden teko venyi ja venyi?Tai no, Aino ja Eevi saatoivat huomatakin, että alkoi. Lupauksesta on kaksi kuukautta! Heti näyttelyn jälkeen oli tietysti sellainen onnellinen mutta väsynyt grafiikkaähky, ettei voinut aloittaa mitään. Ja sitten syötiin omenapiirakkaa, tein sekalaisia kokeiluja mistä mikään ei oikeen onnistunut.. Ja viimein tiesin Miten se työ kuuluu tehdä, mutta oikea paperi loppui.

Kului taas pari kolme viikkoa ja tiistai-iltaa hämmentävän nopeasti.

Ja tänään mulla on valmis neljän työn sarja!! Täsmälleen neljä valmista, suoraa, signerattua kuvaa. Käyn ihan ylikierroksilla niinkuin aina hyvän autotallipäivän jälkeen. Olen niin tyytyväinen! Ja kaksi vedosta sai jo uuden hyvän kodin, yksi jää mulle, ja viimeinen toivottavasti päätyy myös yhteen hyvään kotiin. Ihanaa, koko juttu on finito, lopullisesti. Tuhosin laatat.



Suosittelen lämpimästi jokaiselle graafikolle tehtäväksi silloin tällöin. Tarvitset esimerkiksi hyppykepin ja kirveen. Tekee hyvää sielulle saattaa jotkut työt ihan kokonaan loppuun. Ähäkutti, kukaan ei enää saa siitä lisävedoksia!

Käytäntöä

Kirjaanpa eilen Iiriksen kanssa käytyä keskustelua (joka oli tosin luonteeltaan enempikin sellainen, että Iiris suunnitteli ja järkeili ja oli käytännöllinen ja ihailtavan tasapainoinen ääneen ja minä nyökkäilin ja haudoin jo pahasti versovaa kuvataiteellista identiteettikriisiäni, eikä oikea keskustelu niinkään, mutta hys).

Sunnuntaina ne näyttelynpitäjät, jotka ovat Suomessa siis suuntaavat näyttelypaikalle. Puhuimme kymmenen aikaan aamulla lähdöstä. Optimistista kyllä, mutta hei, oon hereillä nytkin, vaikka lomaa on kuukausi takana ja toinen mokoma edessä. Viikonpäivää en sitten tiedäkään...

Ja, rakkaat lapset, myös Pauliina, joka on vielä jossain kaukana: läksyjä. Selvittäkää ja ylös kirjatkaa etukäteen näyttelyviikonlopun ja sitä välittömästi edeltävien ja seuraavien päivienne aikataulut, jotta kaikki aika-asiat voi sunnuntaina lyödä lukkoon. Miettikää etukäteen myös, mitkä työnne ovat nyt sitten tulossa, noin niinkuin jotenkin. Mieltään saa vielä sunnuntain jälkeen muuttaa tässä asiassa ja uusia näyttelytöitä rykiä esiin viime hetkiin asti, koska deadlineponnistuksesta pitää repiä kaikki irti. Itsehän saan jotain aikaan vasta kun sen on pakko olla valmis alle kuuden tunnin kuluttua.

Mökillä oli luonnosrikasta. Siskonpeti-piirroksista tuli vaan puolet valmiiksi, mutta kyllä se siitä. Joo joo, ihan kohta.

Näyttelykiireitä

Joudun kuuden tunnin päästä lähtemään 12 päiväksi sivistyksen ja blogin ulottumattomiin. Tarkoitukseni oli kirjoittaa aiheesta näyttely hieman paremmalla ajalla, mutta tässä sitä ollaan! Siispä tässä lyhyt tilannekatsaus:

Käytiin Iiriksen kanssa Tikkurilan Silkissä perjantaina katsomassa tiloja. Löytyi kaksi potentiaalista: toinen on loft-asunnon malli, missä on erivärisiä seiniä eri materiaaleista, jonkin verran kuvia seinällä jne. Tila oli hyvä, valaistus ok, nauloja valmiiksi seinissä ripustusta varten. Mielestäni tilan huono puoli on sekavuus. Toinen tila oli iso halli, raffi look, rivi isoja ikkunoita molemmilla pitkillä seinillä. Salissa jonkin verran rojua, joka pitäisi peittää näkyvistä. Valaistus on, ei tosin yhtä hyvä kuin ekassa mutta ikkunoita kuitenkin paljon. Taide ripustettaisiin siimojen varaan - seinätilaa ei juuri ollut. Näin tässä paljon potentiaalia. Voimme luultavasti valita haluamamme tilan sinne mennessämme, molemmat tilat ovat vapaana.

Näyttely pidetään viikonloppuna 29.-31.8. JIHUU! Saamme varmaan etukäteen avaimen, jotta voimme mennä valmistelemaan asioita.

Kaikkea hyvää maailmalla matkaaville graafikkoystäville ja Ainolle suurkiitos hyvännäköisimmistä juhlista ikinä! Mulla on jotain räjähdysherkkää kuvamateriaalia...

Palaan asiaan 8.8, kun palaan kaupunkiin täysin metsittyneenä ja noenmustana!

Graafikon juomapeli

Ajatus tulevasta näyttelystä inspaa ja hymyilyttää muttei onneksi vielä stressaa. Taannoin autotallin täyttänyt innostunut kiljahtelu liittyi aiheeseen ja oli niin rytmikästä ja toistuvaa, (Iiris, tiedän mitä ajattelet, ja haluan sanoa, että sun mielesi on likainen) että suunnittelimme sen muuttamista huikka joka kerta kun -tyyppiseksi peliksi.

Näyttelyvedos! Näyttelyvedos!

Ylihuomenna pääsette itse esittämään mielipiteenne siitä, kuuluuko tämä fragmentti sellaiseen, itselläni kun on juuri nyt sellainen fiilis, että tässä olisi taskumatin paikka. Jos joku ottaa sen kanniskelun tavakseen, suosittelen pelin laajentamista myös niihin kertoihin, kun vastaatte muka-arkisesti "Näyttelykiireitä." tuttujen kysellessä kuulumisia.

Ai. Ja juuri kun keksin, mitkä työt mun ainakin pitää ehtiä tehdä, sain mieluisan mutta vaikean ja kiireellisen tehtävänannon, itseltäni. Kaikki uusiksi! Onneksi aina voi kirjoittaa uuden listan, joka olemassaolollaan kumoaa kaiken aiempaan raapustetun.