Myrkkyä!

Hälyytys ystävät! Kuulin juuri, että alumiinin syövyttäminen rautakloridilla synnyttää jotain supermyrkyllistä kaasua, mitä ei todellakaan saisi hengittää.

Heh. Miksi mieleeni tulee niin selkeä kuva kollektiivilaisten sievistä nenistä vain tuuman verran sihisevän offset-laatan yläpuolella?

Isoäiti soitti eilen aavituksen kiihtyneen ja selvästi sen kuuloisena, että nyt on tärkeää asiaa. Hän oli kertonut Ainon offset-töistä garfiikanopettajaystävälleen - sille, joka tiesi e.v.:n- joka oli sitten heti kysellyt, että tiedetäänköhän me varmasti mitä oikeen puuhataan. Alumiini ja happo siis reagoi jotenkin hyvin vaarallisesti (vaarallisemmin kuin graffikan aineet yleensä), ja monet graafikot ei kuulemma tiedä sitä ollenkaan. Joo. Tunsiko kukaan niitä kemistejä, jotka osasi kertoa tieteellisesti, mitä syövyttelyissä tapahtuu?

Ja Aino, offsetsyövytys-poikaa pitää varoittaa.

Graafikon juomapeli

Ajatus tulevasta näyttelystä inspaa ja hymyilyttää muttei onneksi vielä stressaa. Taannoin autotallin täyttänyt innostunut kiljahtelu liittyi aiheeseen ja oli niin rytmikästä ja toistuvaa, (Iiris, tiedän mitä ajattelet, ja haluan sanoa, että sun mielesi on likainen) että suunnittelimme sen muuttamista huikka joka kerta kun -tyyppiseksi peliksi.

Näyttelyvedos! Näyttelyvedos!

Ylihuomenna pääsette itse esittämään mielipiteenne siitä, kuuluuko tämä fragmentti sellaiseen, itselläni kun on juuri nyt sellainen fiilis, että tässä olisi taskumatin paikka. Jos joku ottaa sen kanniskelun tavakseen, suosittelen pelin laajentamista myös niihin kertoihin, kun vastaatte muka-arkisesti "Näyttelykiireitä." tuttujen kysellessä kuulumisia.

Ai. Ja juuri kun keksin, mitkä työt mun ainakin pitää ehtiä tehdä, sain mieluisan mutta vaikean ja kiireellisen tehtävänannon, itseltäni. Kaikki uusiksi! Onneksi aina voi kirjoittaa uuden listan, joka olemassaolollaan kumoaa kaiken aiempaan raapustetun.

Olen löytänyt kotiin.

Lapset!
Parhain juhannus jonka olen ikinä kokenut päättyi parhaalla kuviteltavalla tavalla: uusi, kuuden vedoksen sarja. Tulin kotiin kuuntelemaan vanhempieni huutoja ja tuntui siltä, kuin olisin itse asiassa juuri lähtenyt kotoa, vain saapuakseni jollekin valtavalle sotkuiselle funkkis-sotatantereelle. Haluan jo muuttaa! Odotan innolla mahdollista hengähdystä heinakuun ensimäisellä viikolla.

Illan vedoksista tuli kyllä todella onnistuneita. Offset-pellin syövyttäminen on ehdottomasti hyvä asia, vaikka värinkäyttöni kylläkin peittää tekniikan ominaispiirteitä.

Nyt menen uneksimaan Tovesta, vodkasta, Barcasta, yhteisöllisyydestä, topless-kakusta, polaroideista, veneajeluista, puupirroksesta ja näyttelystä.

P.S. Kiitos muuten vielä G-galleria -exkusta, oli ihanaa hifistellä graafikkoystävien seurassa.
<3 Eevi