Terveisiä lomalta, tuliaisia töistä

Pitkä, kuuma grafiikkakesä ei ole vielä lopuillaan, vaikka näyttelykiirettä jo pukkaakin, vaan aikaa ja materiaaleja on niin paljon, että suupieliä nykii. Olisin halunnut käydä panostamassa lomarahani kerralla taidetarvikkeisiin, mutta kaikkea oli jo. Toistaiseksi määrittämättömään syyskuiseen hetkeen asti teen vain kaikkea kivaa. Siihen kivaan liittyy paljon tärpättihuuruja ja graafikon juomapelin ahkeraa treenaamista. Olen löytänyt lajini, pyrin liigavoittoon!


Ristiinvedostus on uusinta parhautta autotallitrendeissä. Siis toisen tekemän laatan vedostus tai oman vedostuttaminen jollakulla joka tekee sen eri tyylillä, perspektiivin saamiseksi valmiiseen työhön. Elina, koska otit laatat mukaasi, en voi vielä tehdä vedosta siitä puupiirroksestasi, mutta tiedän nyt, millainen siitä haluaa tulla. Päivän runo on luullakseni Wallace Stevensiä, löysin nimittäin päivään istuvan kuvan, jonka otin taannoin tenttikirjastani.


Kollektiivissa on se hyvä, että se muistuttaa asioista, jotka itsekseen unohtaa, esimerkiksi tekniikoista. Carborundum ja (en olisi ikinä uskonut) puupiirrokset tekevät hyvää nysväämisen muodostuessa sormet kramppauttavaksi noidankehäksi. Kaipailin viime viikolla kovasti vaneria, joten en voinut tauolla vastustaa työpaikan pihalla kutsuvaa roskalavaa, johon kiipeäminen kantoikin hedelmää, muutenkin kuin työtovereiden viihdykkeenä. Sitten vielä mähjäsin löytämäni pätkän mattoveitsellä kahtia (Eikö teillä sitten ole Stanley-veistä töissä mukana?) ja sidoin sen tarakalle. Mitä kertoo työpaikastani se, että kun olin lähdössä kotiin toinen kainalo täynnä vanerilevyjä ja toisessa kieppi turkoosia kimppunauhaa, ei juttelemaan pysähtynyt esimieheni viitannut kantamuksiini sanallakaan?


Olen päättänyt lähteä viikon päästä mökille, jonne olen jo edeltä lähettänyt ylläkin nähtävän 650mm x 390mm kokoisen vanerin. Siitä tulee puupiirros, jonka veistelyyn voin halutessani kuluttaa vaikka koko viikon. Mökin lähelle muuten rakennetaan moottoritietä, jonka tieltä revittyjen puiden juurakoista oli rakennettu esteettisesti kutkuttava monta metriä korkea ja varmaan parikymmentä leveä muuri.


Tässä vaiheessa kaipaan kuitenkin kuparia. Pehmeäpohjaa sen siis on oltava. Vaikeutena on ollut malttaa keksiä, minkä kuvan haluan sillä tehdä. Ruokakauppajuoruilureissun jälkeen tieni erkani Elinasta parin sadan metrin päässä kotoa, ja siltä matkalta löytyi kaikki tarpeellinen inspiraatio. Siinä se lojui. Kotiin mennessä tiesin ihan just, miltä kuva tulee näyttämaan, ja nyt pääni sisällä kaikuu: näyttelyvedosnäyttelyvedosnäyttelyvedos... Luonnos tulee huomenna. Näette myöhemmin, miksi vasta silloin, mutta ensimmäisenä loma-aamuna herääminen on juuri oikea hetki. Menenkin nyt laittamaan skissipaperia ja grafiittikyniä yöpöydälle. Hyvää yötä, ja oikein hyvää matkustelua teille kaikille, jotka olette jossain päin maailmaa kaukana. Jollen väärin laske, huomenna ainakin neljä kirjoittajistamme ovat jossain muualla kuin Suomessa, enkä edes tarkoita Turkua!