Kevään ateljeekausi on aloitettu...

...vedostamalla syksyn mezzotintalaattaa keltaisille ja punaisille papereille
...lukemalla "Puupiirroksen taito" -kirjasta historiakappale
...hakemalla Vegetaliasta una hambuergesa para llevar ja syömällä se ateljeella
...menemällä joogatunnille sormet niin mustina, että joogaope kysyi hädissään, mitä mulle on tapahtunut (kesken hiljaisen harjoituksen)
...ostamalla uusi, iso moleskine ja Mujista kyniä skissailuihin
...juomalla ateljeella teetä Roserin kanssa ja keskustelemalla siitä, mikä on sopivan ikäinen seurustelukumppani sekä mitä leffoja kannattaa käydä katsomassa Verdissä.

Barcelonassa kaikki hyvin.

Kolme kävijää, kurrekostyymi, kalashnikovit & kaupunki

Terveisiä Barcelonasta!

Autotalli on tiukan ex libris -puristuksen ja satojen (miljoonien!) joulukorttien jälkeen autioitunut akuutisti. Syy on kuitenkin hyvä! Aino, Eevi ja Papu karkasivat Espanjaan haarakonttoria visiteeraamaan. Kahden viikon vierailusta on enää rippeet jäljellä ja yksi matkaaja on jo joutunut palaamaan täältä keväästä tammikuun todellisuuteen.

Skissailuyrityksemme ovat toistaiseksi olleet melko kituliata, suurista suunnitelmista huolimatta. Kaupunki on silti tarjonnut paljon inspiraatiota. Aino ja Pauliina hiukan sekosivat uudehkossa, modernissa Jardi Botanic de Barcelonassa, Montjuïcilla. Menivät uudelleenkin, ja luonnostelun sijaan löhösivät viltillä laiskoina. Lisäksi vierailijat junailivat Madridiin asti inspiroitumaan hyvin ihastuttavaan kotimuseoon, jonka sievä puutarha unohtui kokonaan, kun tytöt pääsivät tuijottelemaan Sorollan ulkoilmassa tehtyjä maalauksia. Ne värit! Se hahmotus, havainnointi, ilmaisu! Ja valo... se valo.

Matkan hienoimpia kokemuksia oli myös vierailu ateljeella, jossa Elina käy tekemässä grafiikkaa. Ateljeen omistaja on niin sanotusti hyvien puolella, toisin sanoen pahaa vastaan. Roserin omat työt, valtavat kuivaneulat ja sekatekniikkatyöt, joissa etsaukset olivat isossa osassa olivat mahtavia. Lisäksi rva Salesin asenne kuviin, niiden tekemiseen ja maailmaan yleensä on terve, hyvä, puhdas, kaunis ja sai meidät hymyilemään. Lisää näitä taiteilijoita tähän maailmaan, vaatii autotallikollektiivi!

Tytöt tunnustavat auliisti, että loma on ollut loma. Olemme juhlineet synttäreitä, maistelleet jäätelöitä ja hedelmämehuja, laittaneet peliin koko kielitaitomme, joka on toisten kohdalla merkinnyt enemmän kuin toisten, tutustuneet ruotsalaiseen baarimikkoon ja käyneet tämän kanssa huvipuistossa, flipanneet Mujissa, leiponeet ääriolosuhteissa (joissa kananmunat vatkataan tyhjässä vesipullossa portaita alas potkimalla) kissakakun, kiipeilleet portaita, kiivenneet ehkä kahdelle vuorelle, tai ainakin yhdelle, lukinneet itsemme ulos asunnostamme, jonka ovi oli sittemmin murrettava auki, sairastaneet oravahaalarissa, syöneet piknikkejä, heränneet aamuyöstä varmana siitä, että henkitorvessa on baarin edellisenä iltana tarjoaman kalashnikovin kahvinpuruja, sovitelleet kenkiä, vertailleet paikallisia olutmerkkejä (Barcelonassa Estrella ja suosikkimme Moritz, Madridissa Mahou ja San Miguel), tilanneet lisäannoksia churroaamiaisella ja alku- ja pääruokia väärässä järjestyksessä ravintolassa, nukkuneet päikkäreitä, kävelleet yöllä kotiin yksin ja yhdessä ja muutoinkin turhanaikailleet. Vapaus! Silti tulemme kai kotiin astetta parempina graafikkoina. Ainakin sormet alkavat syyhytä kuparin kimppuun tauon jälkeen.

Olemme myös tehneet käytännöllisen ratkaisun, ja ostaneet uuden happoaltaan. Sen kuljetus kotiin tulee muodostamaan aivan oman episodinsa, jota kauhulla odotamme.

167

Autotalligraafikot tekivät taideinvaasion Rikhardinkadun kirjastoon 3.1.2009. Exlibriksiä piilotettiin kirjastoon yhteensä 167 kappaletta, 12 erilaista:

Äidin exlibris: 10 kpl (Pauliina)

Isän exlibris: 16 kpl (Pauliina)

Merta rakastavan exlibris: 22 kpl (Pauliina)

Puutarhurin exlibris: 11 kpl (Pauliina)

Helsinkiläisen exlibris: 6 kpl (Aino)

Maailmansa valloittajan exlibris: 25 kpl (Aino)

Teekkaripojan exlibris: 10 kpl (Aino)

Sankariarkkitehdin exlibris: 20 kpl (Elina)

Tähtitieteilijän exlibris: 10 kpl (Elina)

Optimistin exlibris: 11 kpl (Eevi)

Neidin exlibris: 13 kpl (Eevi)

Löytäjän exlibris: 13 kpl (Eevi)

Huomio: tempauspäivän aamuna graafikon on hyvä ravita itseään vähintään yhdellä kunnon kakkupalalla.

Kollektiivin(en) uuden vuoden lupaus: Exlibris-invaasio EI jää historiaan autotallikollektiivin vuoden 2009 oudoimpana tempauksena.

Mielestäni invaasio ei kuitenkaan ollut yhtään hullumpi tapa aloittaa tämä vuosi! Haarakonttori kiittää graafikkoystäviä joululoman tähtihetkistä, pakkaa laukkunsa ja palaa Barcelonaan. Ja ottaa heti seuraavana päivänä vastaan graafikkoystävänsä, joille aikoo näyttää kaiken olennaisen, mitä on kaupungista löytänyt.

Ainon jouluruno

Tänään,
reinot jalassa
koiranpentu sylissä,
Waltari-elämäkerta polvea vasten nojalla (800-sivuinen)
riippumatossa,
kylläisenä,
onnesta hyristen,
konvehteja napsien,

keksin exlibriksen,

olennaisen,

tulee kiire toteuttaa!

Teiniyden loppu?

Ei nyt sentään.

Valvottiin kuuteen ja puhuttin/huudettiin SUURISTA asioista. Juotiin rommia (ja vaalenpunaisia juomia espressokupista) ja nautittiin vastuuttomasta käytöksestä. Ja täytin muuten 20.

Oli aivan ihanaa, enkä ole yhtään sen aikuisempi ja se on okei. Olen vieläkin Ainon päänpudistelusta huolimatta romantikko, ja meinaan vieläkin aina itkeä saadessani lahjoja. Huomasin että Pauliina on hurmaava ja Saara mahtava ja Aino on adjektiivi, jolla kuvataan niitä, jotka on hyvien puolella. Vedoksia ei sitten humalassa tullut, mutta mitä pienistä.

Nyt WeeGeelle, josko jaksaisi vielä tehdä tästä päivästä jotain.

T:Eevi 20v.

Haarakonttori uutisoi: antiikkiprässin neitsytvedos!

Ateljeen omistaja, Roser, osti joskus kauan sitten Etelä-Ranskasta kirpputorilta vanhan metalliprässin. Se soveltuu erinomaisesti puupiirrosten vedostamiseen. Nurkassa lojunutta prässiä ei kuitenkaan ollut käytetty ateljeella vielä koskaan, ennen kuin tänään! Veivasin omin käsin antiikkiprässin (uuden elämän) neitsytvedoksen leikkiessäni joulupukinpajaa.

Miettikää, mitä hienouksia joku ranskalainen graafikkoveli/sisar on tuolla joskus kauan sitten vedostanut! Muuten, jos joku ei vielä tiennyt, puupiirrostekniikasta voi käyttää myös hienoa sanaa xilografia.

Voihan siskot!

Älkää kokeilko tätä kotona, paitsi jos asutte meillä.

En ole varma, miten suuret julistukset etiketin mukaan tulee suorittaa, joten saisinko kiitos hieman rummunpäristyksiä ja sitten hypätä suoraan asiaan: niitä on yhteensä 220. Tai 221, jos vierailijan neitsyysvedostus lasketaan.

Eilen kolme tyttöä ottivat makulatuurin, johon asianmukaisesti piirrettiin taulukko, sarakkeita ja kaikkea. Aina kun kuivatuspahvi nostettiin edellisen vedoskerroksen päälle, suoritettiin huippuvirallinen räknäys, jossa vedokset ynnättiin edelliseen tulokseen laatta-, vedostaja- ja käyttötarkoituskohtaisesti. Ex libristen kokonaismäärä kipusi pökerryttävään sataankolmeenkymmeneenyhteen, joista ne kolmekymmentä tosin ovat matkalla muualle kuin kirjastoon jahka joulu tulee. Joulukortteja tuli vedostettua 85. Valkkaripulloja tarvittiin 2. Rommiakin kului muutama juhlahuikka.


Kahden päivän maratonissamme minua ei eniten hämmennä lopputulos, vaikka onhan se ihan sekopäinen. Olen nimittäin liukuhihnavedostanut ennenkin ja usein juurikin tähän vuodenaikaan. Outoa on mielestäni tämä: missä vaiheessa vedostuksen lomassa ehdimme tehdä neljä täysin uutta laattaa? Entä koska mä tein meille ruokaa? Miksei siihen kulunut enemmän aikaa, kun istuttiin ruokapöydässä kehittämässä infernaalista kikatushysteriaa, silloin kun tuntui, ettei se lopu ikinä? Missä välissä me katsottiin se leffa, entä kävikö Eevi varmasti koulussa tänään? Voisin vaikka vannoa, että me jopa nukuttiinkin! Ja kuinka, koska, miten, ehdimme opettaa etsaus-akvatintan ja vedostuksen vierailijallemme, joka ei ollut koskaan niitä tehnyt, ja joka pääsi ensimmäisen vedoksen valmistuttua lähtemään kotiin hiukan ennen viittä aamulla?

Jos joku alkaa vihdoinkin ymmärtää, miten tämä kaikki on mahdollista, kertokaa toki. Menisin mielelläni jatkamaan vielä vedostusta, mutta mulla ei ole tarpeeksi kuivatustilaa.


Aplodeja odotellessa kolme graafikonplanttua niiaavat, kiittävät ja taputtelevat itseään selkään.

KAKSKYTNELJÄ!

Espoon empiristinen aikalaboratorio julkaisee vankan hypoteesinsa: tiistai-illat tulevat normaaleja iltoja aiemmin. Näin käy täysin riippumatta siitä, että aurinko laski Helsingissä tänään virallisesti kello 15.20. Päivän lyhyydellä (6h 21min!) ei ole väliä kun ei sitä valopalloa tänäänkään edes näkynyt. Väliä on enemmänkin sillä, että työpajarutiinimme eivät ole kovin tavoitteelliset, orjalliset tai lineaariset. Niihin kuuluu Helenen ääneenlukua (sivu 399!), ex libristen laskemista ja kirjastokelpojen kappaleiden määrän ynnäystä tukkimiehen kirjanpidolla oveen (43kpl!), onnistuneimman vedoksen aktiivista tuijottelua (siitä saa voimaa), prässin päällä lojuva avonainen hummus-purkki (T.i.s'a, eli Taiteilijan itsensä survoma!), sekä tietysti se viikko viikolta venyvä jakso ennen työpajan puolelle siirtymistä, kun istumme ruokapöydän ääressä, Aino kofeiinimarinoi aivojansa ja muistelemme, mitä kunkin mieleen on viikon varrelta jäänyt hesarin sivuilta. Kaikki nämä ilmiöt ovat olennainen osa enemmän tai vähemmän luovaa prosessiamme. Kuvaavaa on kai se, että tänään viedessäni papereita sisälle isompaan altaaseen vettymään onnistuin samalla tekaisemaan pikaiseltaan leipätaikinan ja tökkäämään sen uuniin, ilman että tytöt tajusivat kysyä, mitä olin käynyt puuhaamassa. Seesamileipä + hummus = totta!

Tänään hyppimistä ja halailua (Oikeesti! Minä!) aiheutti Pauliinan mahtava akvatinta uudessa ex libris -laatassa. Nti P: unohdin käskeä sut mun huoneeseen katsomaan tuoreeltaan sinne ripustettua vedostasi, sitä kuutamopuuta! Muista ens kerralla!

Ja sitten jossain vaiheessa ei yhtään huvita katsoa kelloa, miksi mulla on huomenna töitä, miksi on myöhä? Pauliinalle tulee kotoa viesti, jotta onko tyttö kolkattu matkalla kun ei kuulu. Eevin äiti soittaa ja laulaa (tietämättään kaiutinpuhelussa ja suureksi yleiseksi hilpeydeksi) tuoremakkarasta, jota tahtoisi jo ryhtyä tyttärelleen paistamaan. Tiistait päättyvät vimmaiseen reissugaidaamiseen, pikasiivouksiin, sohvalle unohtuneisiin penaaleihin ja vielä yhteen vedokseen ihan nopeesti kun tossa on just sopivasti tota väriäkin. Eevi ottaa aina ensimmäiset askeleensa ulos ovesta juosten, laukkua samalla olalle repien. Pauliina näyttää yleensä lopulta siltä, kuin aikoisi nukahtaa bussiin tai pyörän satulaan.

Silti ei millään malttaisi lopettaa.

ON RATKAISU. Ensi sunnuntaina, ehkä joskus iltapäivällä aiemman viikonlopun paheellisuudesta hiukan riippuen, aiomme perustaa vedosten yön. Vedostamme kunnes tipahdamme, ryömimme sitten nukkumaan. Ruokaa teemme toki myös, ja muuta prosessin kannalta välttämätöntä. Maanantaiaamuna E lähtee kouluun, ja tulee sen jälkeen sitten hakemaan P:n täältä kuvikseen. Ei tartte mennä kotiin, ei tartte koskaan mennä nukkumaan, ei oo pakko kasvaa aikuiseksi, saa tehdä mitä huvittaa! Tavoitteena noin sata vedosta (no enkä varmana liioittele!) ja täysi vuorokausi täysipainoista graafikonelämää! Sitä odotellessa mun pitää tehdä ainakin neljä uutta (tosin pientä) laattaa ja syövyttää yhtä lisää! Nukun sit joululomalla!

Ps: ens kuun jälkeen on helmikuu, kelatkaa.

Graafikon kuva-arvoitus

Mitä on tapahtunut?

Tarjoilija, kylpyammeessani on taidegrafiikkaa!

Tartten uuden paperialtaan, laakean, matalan, tukevan, neutraalinnäköisen. Mistä?

Mezzotinta - onko se sen arvoista?

Mezzotinta on ihan kummallinen tekniikka. Ensin nähdään ihan hirveä vaiva siihen, että työstetään laatan pinta kokonaan rosoiseksi. Sitten nähdään toisen kerran älyttömästi vaivaa, kun laattaa aletaan kiillottaa niistä kohdista, joihin halutaan valoa. Vedostaminen on tosi tarkkaa ja hidasta hommaa - laatta pitää putsata äärimmäisen varovaisesti, ettei sen pinta kulu. Hyviä vedoksia ei yleensä saakaan enempää kuin esimerkiksi carborundumissa. Kaikki tämä vaiva ja lopputuloksena pieni sarja! Kuka hullu siihen ryhtyy?

Opettajani Andrea ateljeella vaikuttaa kyllä melko täysipäiseltä tapaukselta ja hänen erikoisalaansa on juuri mezzotinta. Andrea osallistui juuri mezzotintakurssille Skotlannissa ja sanoi, että muita huurupäitä on kiva tavata, kun koko maailmassa on niin vähän porukkaa, joka tosissaan tekee tätä tekniikkaa. Ovat kuulemma "kiinnostavia tapauksia". Äärimmäisen kiehtovaa minun mielestäni, suorastaan salaseuran kaltainen yhteistö! Olen etuoikeutetusti päässyt kurkistamaan salaseuran toimintaan ja aion nyt kertoa teille kaiken, mitä olen oppinut! Käytännön koulutus tapahtunee ensi kesänä eräässä autotallissa...

1. Vaihe. Kuparilaatan työstäminen, "rocking".
Tähän tekniikkaan sopii parhaiten tavallista paksumpi kuparilaatta, esimerkiksi 1,5mm paksu läpimitaltaan. Tavallinen 1mm paksu laatta kuitenkin tarvittaessa kelpaa - itse käytin sellaista, kun tästä kaupungista oli _mahdotonta_ löytää paksumpaa (tai löytyi, mutta siitä verstaasta olisi pitänyt ostaa ainakin neliömetrin kokoinen levy, eivätkä ne suostuneet leikkaamaan kuparia...). Työväline on metallinen "rocker", hieman talttamainen väline, jossa on ohuessa terässä on hirveästi pieniä hampaita, kun katsoo läheltä. Tai mieluiten luupilla, siitä on tässä tekniikassa paljon hyötyä. Hampaiden pitäisi olla kaikkien ehjiä, että tulee hyvää jälkeä.

Laattaa työstetään kitkuttamalla työvälinettä hieman kaltevassa asennossa sivulta toiselle nopeasti heiluttaen. Kitkutukseen tarvitaan jonkin verran voimaa, että työväline etenee laatalla. Välineellä kitkutetaan laatan pinta kokonaan 1) horistontaalisuunnassa 2) vertikaalisuunnassa 3)diagonaalisesti jyrkässä kulmassa (kulmasta kulmaan) ja 4) diagonaalisesti, loivemmassa kulmassa. Kaikissa suunnissa sekä ylös, että alas. Kaikki suunnat monta kertaa. Ymmärrättekö? Siis ensin vaikka asetetaan laatta horisontaalisesti eteen, sitten lähdetään kitkuttamaan vaikka vasemmasta alakulmasta vasempaan yläkulmaan. Kun yksi kitkutusrivi on valmis, tehdään toinen viereen, mutta huom! hieman edellisen rivin päälle kunnes koko laatta on täynnä samansuuntaisia kitkutusrivejä. Sitten käännetään laatta ympäri 180 astetta niin, että se on taas horisontaaliasennossa. Kitkutetaan sama juttu uudestaan. Vaihtoehtoisesti, jos osaa, voi olla kääntämättä laattaa ja kitkuttaa sekä alhaalta ylös, että ylhäältä alas. Usein kuitenkin graafikolle vain toinen suunta on luontainen. Tämä on vähän niin kuin vasen- ja oikeakätisyys. Kun horisontaalisuunta on hoidettu, käännetään laatta vertikaaliasentoon ja sama juttu uusiksi. Kun kaikki suunnat on hoidettu, aloitetaan alusta. Mielellään muutama kerta koko setti, liikaa ei voi työstää.

On tärkeää saada hyvää, tiheää, tasaista kitkutusjälkeä heti alusta asti. Mokailut paistavat laatasta läpi helposti, vaikka päällä olisi kuinka monta kerrosta. Niin kuin Andrea sanoi, "älä tee töitä koskaan vihaisena, väsyneenä tai nälkäisenä". Mezzotintagraafikon on oltava onnellinen, hyvin nukkunut ja kylläinen. Tärkeitä huomioita kitkutusvaiheesta:

-Älä riko kitkuttimen (Termi suomennettu, tsädääm! On sille ehkä joku virallinenkin suomennos?) pikkuruisia hampaita kitkuttamalla sitä laatan reunan yli. Lopeta aina ennen kuin lähestytään reunaa. Reunoille jää siis työstämättömät raamit, mutta palataan siihen myöhemmin!
-Kitkutinta on heilutettava oikealta vasemmalle ja vasemmalta oikealle melko isossa kaaressa, niin, että koko kitkuttimen terä jättää jäljen laatalle.
-Kitkutus on helpompaa, kun löytää nopean rytmin.
-Oma ongelmani oli se, että kitkutusjälki oli liian harvaa: terän jälkien välissä oli selkeä aukko. Ongelmaan auttoi yleensä se, että kitkutinta painoi enemmän, siis käytti enemmän voimaa.
-Kitkutusriveistä on vaikeaa saada suoria, etenkin diagonaalisuuntaan. Mikä auttaa: katso määränpäätä. Kitkutin löytää perille kuin itsestään suoraa reittiä. Olen huomannut saman toimivan esimerkiksi kun pyöräilee Barcelonan keskustassa ihmismassan keskellä.

No niin. Laatta on työstetty, kun pinnassa on niin tiheä verkosto terän jälkiä, että niitä ei enää erota. Pinta on tasaisen karhea, eikä siinä näy yhtään aukkoja. Lopuksi laatan reunat voidaan työstää tällaisella rullaimella! Se on oivallinen työkalu myös kuivaneulatöissä... Rullaimella ei toki tule samanlaista jälkeä kuin kitkuttimella, mutta eroa ei juuri huomaa pienellä alueella.

Huomio1: Laatasta on mahdollista rajata myös vain pieni alue, jonka työstää, jos ei halua mezzotintaa koko laatalle. Laatan päälle laitetaan riittävä kerros paperia, johon on leikattu halutun muotoinen aukko, ja työstetään alue paperin päältä.

Huomio2: Työn edistymistä ja laatua on jatkuvasti seurattava. Siksi työpöydällä on oltava oikeanlainen valaistus. Valo pitää "hajottaa" pehmeäksi esimerkiksi kuultopaperin avulla. Japanilaisen kuulemma käyttävät muovipussia, joka on täytetty vedellä?! No, joka tapauksessa työn jälki näkyy ihan erilailla oikeanlaisessa valossa. Myös luuppia kannattaa käyttää.

Yllä oleva kehikko, johon on tehty kuultopaperista ikkuna, on kuulemma Skotlannissa kurssilla olleen japanilaisen mezzomestarin kehittämä juttu! Nyt se leviää Suomeenkin, huraa!

2. Vaihe. Kuparilaatan kiillottaminen.
Kuparilaatan pintaan voidaan nyt varovaisesti luonnostella/siirtää haluttu kuva esimerkiksi lyijykynällä. Tässä vaiheessa kannattaa miettiä tarkkaan, kuinka monta eri tummuutta laatalle haluaa, ja mihin kohtaan mitäkin. Aivan kuten tekisitte akvatintaa! Täysin kiillottamattomasta pinnasta tulee vedostettaessa mielettömän hieno musta. Tummempi kuin akvatintalla ikinä. Valkoista tulee luonnollisesti, kun kiillottaa laatan pinnan kiiltävän sileäksi niin, ettei yhtään kitkutusjälkeä enää ole nähtävillä. Laatan kiillotuksessa on oltava systemaattinen ja kärsivällinen.

Laattaa kiillotetaan tämän työvälineen terällä, joita on yhteensä kolme. Väline on kuin pieni veitsi. Kiillottimen oikea asento on etsittävä itse. Kiillotinta painetaan hyvin vähän, mutta pientä kuparipölyä on irrottava. Kiillotus tehdään väärin, jos pölyä irtoaa kerralla paljon. Laatta työstetään ikään kuin kerros kerrokselta. Ensin yksi kerros rosoisuutta varoen pois, sitten toinen, sitten kolmas... Hienovaraisesti. Pientä nyhväystä. Liike on äärimmäisen pientä, yksi "veitsenveto" voi olla vain 5mm pitkä. Työstetty pinta on tasainen, siinä ei näy mitään suuria skraaduja. Myös tässä vaiheessa on tärkeää työstää niin, että veitsenvedot menevät lomittain.

Oikeanlainen valo, luuppi ja kuultopaperi ovat avainasemassa tässäkin vaiheessa. Kuultopaperia kannattaa ottaa laatan kokoinen arkki, jonka aina välillä asettaa laatan päälle ja katsoo jälkeä sen läpi. Se auttaa huomaamaan, jos jälki on epätasaista.

3. Vaihe. Vedostus.
Kun laatta on valmis, alkaa jännittävä vedostusvaihe. Laatta puhdistetaan varovaisesti pintaa hankaamatta tärpätillä ja sinolilla. Käytettävän painovärin on hyvä olla hieman tavallista löysempää. Mestarini levitti painovärin laatalle telalla ihan kuten vaikka puupiirrosta tehdessä. Kuulemma myös kartongin palalla voi levittää. Painoväri levitetään erittäin perusteellisesti, niin, että koko laatta on aivan painovärin peitossa, eikä kuparia näy enää lainkaan.
Painoväri voidaan puhdistaa ensin tarlataanilla, varoen, ei liikaa. Enin painoväri vain pois. Mestarini suositteli puhdistusta tehtäväksi esimerkiksi kevyillä pyyhkäisyliikkeillä (viuh, viuh). Avainsana on äärimmäinen hellävaraisuus. Tarlataanin jälkeen loppu painoväri poistetaan - paljaalla kädellä! Kämmenellä tehdään samanlaisia pyyhkäisyliikkeitä varoen ja aina välillä kämmen kuuluu pyyhkäistä essuun! Hahaa, rakastan tätä tekniikkaa!

Kun painoväriä ei enää näytä olevan ylimäärin (kuparilaatan pinta näyttää yllättävän tummalta vedostusvalmiina), pyyhitään varovasti laatan kantit ja vedostetaan prässillä. Arvatkaas, mitä mestari neuvoi tekemään, etteivät painoväristä mustat kädet sotkisi paperia? Hieromaan niihin liitujauhetta!

Kun laatta on hyvin työstetty, valmiissa vedoksessa kuuluisi olla kauniita, tasaisia sävypintoja, ellei epätasaisuus sitten ole tavoite. Alla olevassa kuvassa osa koevedostani. Lopputulos ei ollut ihanteellinen, mutta laitan kuitenkin osviitaksi tämän kuvan kun en ole vielä ehtinyt tehdä parempia vedoksia!

Huomio! Laatta puhdistetaan lopuksi varoen, ja kun sitä ei käytetä, se peitetään kauttaaltaan hyvin, ettei pinta hapettuisi.

Lopuksi: Hyvät oppilaat, onko kysyttävää? Kommentteja? Kukin päättäköön itse, onko se sen arvoista. Itse aion ensi viikolla vedostaa lisää ja haaveilen uuden työn aloittamisesta. Niinpä oma vastaukseni kuuluu: on on! Vaivalloisuus, harvinaisuus ja outous tekevät tekniikasta vain entistä kiehtovamman. Graafikon masokismia?

Tehtävänanto: tehtävänanto

Kuulkaas murut. Nyt on niin, että allekirjoittanut teenlitkijä leikkii torstaina taas opettajaa. Sijaistaminen on hauskinta! Seuraavalle ryhmälleni pääsen pitämään niiden ihka ensimmäisen grafiikan tunnin. Kuinka rattoisaa, pääsen kertomaan asioita, joista kertominen on mielestäni huippuhauskaa! Tyypit pääsevät ensimmäiseksi tekemään kuivaneulaa, ja saan antaa niille aiheen ihan itse! Hillittömästi paineita!

Hyviä ehdotuksia otetaankin vastaan! Harkitsen jonkun tekstin lukemista, mutta en ole vielä tehnyt päätöksiä. Myöskin saaristoinspiraatio elää minussa edelleen voimakkaana, mahdollisesti siitä voisi keksiä jotain.

Haluaisin antaa hyvän tehtävän, jonkun kivan mutta hyödyllisen. Lisämielikuvituspalvelu, saisinko muutaman ehdotuksen?