Barcelonalainen teehetki

Minulle paljastui tänään jotain tosi huisia: graafikot kautta maailman kokevat primitiivistä tarvetta juoda teetä ja syödä keksejä taiteillessaan. Mennessäni tänään ensimmäistä kertaa grafiikan kurssille lähiateljeeseen olin hyvin avoimella mielellä, sillä aavistelin, että täällä tehdään asiat eri tavalla kuin kuvataidekoulussa. Jotkut asiat kyllä, mutta: luonnostelun aloitettuamme opettaja hämmästyksekseni ilmoitti, että hän pistää teeveden kiehumaan ja hakee kaupasta keksejä! Ehdotin, että kaikki voisivat tuoda keksejä vuorollaan, ja se oli meistä kaikista hyvä idea. Teehetken ja keksien lisäksi ehdimme jo puhua myös mojitoista - opettaja Roserilla oli nimittäin ollut eilen niin hurja ilta, ettei hän muistanut miten oli päätynyt kotiin ("Amnesia total!").

Ymmärrätte varmaan, että koin olevani turvassa uudessa ateljeessa, kun sain mutustella keksejä, hörppiä teetä ja kuunnella, kun joku valittelee darraansa.

Lisäkseni kurssilla on keski-ikäinen mallorcalainen nainen Lili, joka ilmeisesti sisustaa työksensä ja tekee taidetta intohimoisesti, mutta on grafiikassa lähes kokematon sekä minua todennäköisesti muutaman vuoden vanhempi puolalainen tyttö Ania, joka tekee täällä väitöskirjaa fysiikasta ja on aikaisemmin harrastanut öljyvärimaalausta. Olen meistä kolmesta siis selvästi kokenein graafikko, ja aloinkin tänään tehdä etsausta (ex libristä!), kun muut harjoittelivat kuivaneulaa. Tunneilla käydään läpi tosi simppeleitä juttuja, mutta se ei haittaa: tekee hyvää kuulla kaikkien tarvikkeiden ja tekniikoiden nimet sekä oppia ateljeen etiketti. Odotan kuitenkin jo sitä, kun saan varata ateljeesta itsenäistä työskentelyaikaa.

Kurssi jatkuu intensiivisesti. Tapaamme ensi viikolla maanantaina, tiistaina ja lauantaina. Mezzotintaa luvassa ehkä jo sitä seuraavalla viikolla! Niille tunneille eivät kokemattomammat pääsekään, saan yksityisopetusta.

ps. Vaadin sitten kuvareportaasia syysmyrskyretkestä!

We Got Metal!

Offset-peltiä on.

Ensimmäinen pöytäkirja

Melkein koko pöytäkirja on lukukelpoinen suuremmaksi klikkaamalla, mutta mikäli yläreunan ennuste jää epäselväksi, siinä lukee "Mä niin näen, että jokainen meistä jättää sen mitä on opiskellut ja omistaa elämänsä kollektiiville". Ylläribonuksena tarjoilen muutamia muita muistoesineitä:


Olin eilen kuvataidekoululla sijaistamassa. Ryhmässä oli Miron pikkuveli, joka muistutti veljeään niin paljon, että kun se ilmoitti, että pitää lähteä varttin etuajassa sählytreenien takia, aloin nauraa.

Maanantaihin, murut!

teehetki maanantaisin - nyt ja aina

Mennään Ainon autotalliin maanantaina 26.5 (töiden jälkeen) ja siitä lähtien aina maanantaisin, jos Ainolla ei satu olemaan muuta menoa. Sovin asiasta törmätessäni Ainoon sattumalta Helsingissä (se oli ihanan spontaania), eli en päättänyt asiaa itsevaltaisesti. Merci, Aino, Merci!

Les fils de l'épicier teki myös muhun tosi suuren vaikutuksen. Elokuvan jälkeen olin tosi varma siitä, että mun täytyy mennä viettämään kiireetöntä elämää Etelä-Ranskan maaseudulle ja kuluttaa päiväni syöden herneitä, juoden fernettiä ja tehden taidetta. Tosin eläkeläisenä siellä voisi olla enemmän oman ikäistä seuraa.

Sovitaan tarvikehankinnoista lähipäivinä. Ainakin kirkkaankeltaista painoväriä, vedospaperia ja carborundum-välineet voisi ostaa näin alkuun (Ainon kanssa puhuttiin, että carborundumia voisi tehdä). Superihanaa, että maanantain teehetket jatkuvat after all!

ps. Piirrettiin Eevin kanssa mbarin pöydän päälle levitettyyn skissipaperiarkkiin eilen hulluja juttuja ja saatiin siihen yhden pojan puhelinnumero! Hih.

Ja taivaalle ilmestyi avosyövytys

Vitsit, olipa kivaa tänään kuviksessa. Sari on paras! Innostuin ihan kaikesta ideoinnista. Sari antoi vinkin, että Yrjönkadun ja Bulevardin risteyksessä on sellainen paikka kuin "Konstkompaniet" (jonka äänsin täysin väärin, niin että Iiris luuli mun puhuvan espanjaa, jes), minne saa ilmeisesti mennä vedostelemaan grafiikkaa jotain pientä maksua vastaan. Välineet eivät kuulemma ole huippuluokkaa, mutta paremman puutteessa! Olisi täydellistä päästä kesällä tekemään grafiikkaa. Pitää ottaa selvää siitä paikasta.

Käytiin Eevin kanssa perjantaina Temperassa fiilistelemässä, minkälaisia tarvikkeita voisi ostaa kesän teehetkiä varten. En nyt siis puhu kekseistä, vaan esimerkiksi pehmeäpohjakeosta (sen nimi on oikeesti keko), telasta ja painoväreistä. Mä voisin säilyttää tarvikkeita vaikka mun työpaikalla, se on ihan konstkompanietin lähellä! Pitäisi muuten ottaa vaivihkaa pari kuparilaattaa kuviksesta mukaan ensi kerralla... Toivottavasti ope ei lue tätä :O

Kaikki halukkaat blogilaiset voi mun puolesta liittyä kesän grafiikkapiiriin. Tosin mitä enemmän porukkaa on, sitä pienemmällä todennäköisyydellä kaikki pääsee yhtäaikaa. Mutta ehkä kaikkien ei tarvitse päästä yhtäaikaa.

Kun pyöräilin tänään EMMAlta kotiin, oli ihan mieletön ilma. Tuuli tosi kovaa, niin että tuntui, kuin olisi ollut merellä myrskyssä. Jotenkin ristiriitaisesti taivas oli ihan hempeän vaaleanpunainen. Yksi valoisa aukko taivaalla näytti ihan avosyövytykseltä. Oli pakkoa pysähtyä Otaniemen rantaan fiilistelemään sitä hetkeä.

ps. Tänne blogiin voisi mun puolesta laittaa valokuvia joistain omista vedoksista, jos se tuntuu teistä hyvältä idealta. Siten tää toimisi myös vähän niin kuin galleriana! Ja olisi kivaa keskustella onnistuneista vedoksista.

astetta rankempi teehetki

Eilen oli tähänastisen graafikonurani suurin käännekohta. Oli kolme tuntia aikaa vedostaa koko lopputyö, yhdeksän onnistunutta kahden laatan vedosta kahdesta puupiirroslaatasta ja kolmesta etsauslaatasta. Kaikella järjellä ajateltuna kukaan ei edes yrittäisi moista. Varsinkaan tunkemalla puupiirrosta väkisin prässin läpi syväpainopaperin kanssa. Pakon edessä oli kuitenkin yritettävä. Miron tiukassa valmennuksessa ja auttavien käsien avulla päivän saldo oli peräti 16 vedosta. Nyt nuo vedokset piileksivät makulatuuripapereiden suojissa odottaen lopullista tuomiota. En uskalla edes katsoa miltä ne näyttävät, toivon vain että ne ovat hyviä. Jouduin pakon edessä luopumaan suureellisista perfektionistisista tavoitteistani ja suunnitelmistani. Tiistaina koittaa tuomiopäivä, jolloin lopputulosta ihmetellään ja arvostellaan. Taiteen ei pitäisi olla suorittamista, mutta silti tuntuu hyvältä ison suorituksen jälkeen. Se näkyi myös paidasta, joka oli hyvin värikyllästetty. Harmi, ettei kukaan napannut siitä kuvaa.

Inspiraatio löytyy kummallisista paikoista; sieltä mistä sitä ei kuvittelisi olevan. Kuunnellessani toisella korvalla loputonta luentoa vartijan oikeuksista muistilehtiöön piirtyi kuin itsestään puupiirroksen näköisiä kuvia. Jos on nähnyt mun puupiirroksia, ymmärtää ehkä ettei kyse ole ihan perinteisennäköisestä puupiirrosjäljestä. Ennemminkin sairaalloisen pedanttisesta nysverryksestä. Juuri kun ajattelin ettei vähään aikaan tarvitse koskea puupiirroskaivertimiin, piirsin loistokkaita puupiirrosluonnoksia. Taide ei koskaan toimi niinkuin sen olettaisi. Sano minun sanoneen.

Lalalaa...

Ajattelin tässä jakaa iloa. Siis käykääpä inspiroitumassa tuolla ja olkaa suopeita jos kaikki alkavat piirtämään hartaita kasvoja valkoisella liidulla värilliselle paperille.

Viikonloppu meni kokonaisuudessaan turhuuksiin, mutta oli kuitenkin hyvä fiilis, joten ei aivan täysin tuhlattuja päiviä kuitenkaan. Elinan hehkutuksen takia aloin kaavailla suurta akvatintaa heti lopputyön seuraajaksi, täytyy yrittää löytää joku paikka jossa pääsisi kesällä vähän graafikkoilemaan. Pohdiskelin, että jos se vaan kävisi Ainolle, voitaisiin ostaa yhteisiä tarvikkeita ja pitää muutama grafikon teehetki hänen autotallissaan kesän aikana (häpeilemättömästi hyväksikäyttäen ystävämme vieraanvaraisuutta sekä prässiä), mutta tietysti vain jos tämä kuulostaa hänestä hyvältä idealta.

Kettu (Eevi) kuittaa.