carborundum: this is how it's done

Kävin tekemässä hieman tarvikeostoksia ennen viime maanantain autotalli-iltaa. Annan teille nyt vinkin, mistä löytyy ihan hyvä valikoima välineitä taidegrafiikan tekemiseen, ja kaupan päälle mukava myyjäsetä, joka kollektiivistamme kuullessaan heti epäili, että harrastamme autotallissa terävien nauttimista:
Sijoitin carborundumhiekkaan (karkeus 100, eli karkeaa, hienompi on kalliimpaa eikä edes niin kätevää) ja sellaiseen puu- ja linokaiverrinsettiin. Olen ihan rakastunut uusiin kaivertimiini: kaikilla viidellä terällä on oma lokero kaivertimen varren sisällä! Se on ihan niin kuin jokin, jonka voi löytää tavallisesta työkalupakista, paitsi että paljon kiinnostavampi.
Carborundumia tehtiinkin sinä iltana ahkerasti. Taiteilin alumiinilevyn ylijäämäpaloista pienen lusikan ja sekoitusvälineen, joiden avulla sotkimme sopivan tujua massaa hiekasta ja gessosta. Siltä varalta, että tätä lukee joku, joka ei carborundumtekniikkaa tunne, tiivistän tekniikan jujun: hiekka-gessomassaa levitetään alumiinilaatalle siveltimellä, ja annetaan kuivua. Mitä enemmän hiekkaa (ja mitä karkeampaa) massa sisältää, sitä karheampi pinta laattaan tulee, eli sitä enemmän painoväriä siihen jää, ja sitä tummempi on jälki vedoksessa. Niinpä sävyjä saadaan laimentamalla tehtyä massaa gessolla, tai maalaamalla pelkällä gessolla (hyvin vaalea lopputulos). Siinä lantraamisen tiimellyksessä gessoa taisi hieman levitä jonkun housuillekin.

Ihmeellistä, mutta totta: sain tehtyä ison laatan valmiiksi yhdessä illassa (yllä). Ensi kerralla pääsen vedostamaan. Laitan sitten kuvia valmiista vedoksista, ellei niistä tule ihan luokattomia.