tiistai 20. huhtikuuta 2010

Mezzo, minä ja maailmanloppu


Kaikkea sitä oppii, kun omaa blogiaan lueskelee. Arkistojen kätköistä kun saattaa löytyä vaikkapa seikkaperäistä opastusta mezzotintan saloihin - ja mikäpä sen hauskempaa kuin vaativan ja työteliään uuden tekniikan opettelu lempityylilläni, summamutikassa!

Asiat ovat juuri näinä päivinä niin sekavia tämän graafikon päässä ja pajalla, että universumin symmetria rajoittuu siihen, että ruoan lämpimänä pitoon tehty ja sittemmin pehmeäpohjustuksia varten autotalliin omittu lämpölevy pitää nyt autotallissa lämpimänä kahvikuppia. Ympyrä sulkeutuu!

Mezzotinta taitaa olla minulle ihan sopiva tekniikka - dramaattinen, vaivalloinen, saa ihmiset pudistelemaan päätään ja kysymään, miksi teen asiat itselleni niin vaikeiksi. No koska!

Ihmeen valokuvamaista jälkeä sitä saa aikaiseksi, kun tekniikka antaa mahdollisuudet ääriviivoista eroon hankkiutumiseen. Sekös sopii silloin, kun oma piirustusjälki tuntuu suurimmalta viholliselta! Yksi hakutyö valmiina. Neljä tarttis vielä. Neljä päivää aikaa. Vedetään henkeä. Ja taas mennään.

Ei kommentteja: