tiistai 12. toukokuuta 2009

12.5.

Kun Kuvataideakatemian hakutyöt pitää palauttaa huomisen ylihuomenna, taideahdistukseni kasvaa eksponentiaalisesti, mutta jotenkin maagisesti samalla myös helpottaa. Tekee pahaa nähdä omat viime vuoden työt levitettynä riviin lattialle: "Tässäkö nää nyt on?" ja se on kamalaa. Silti tunnen outoa helpotusta, kun enää ei ehdi tehdä mitään uutta hakua varten, ja seuraava kuva pääsee varmaan paperille asti ilman sitä älytöntä yliprosessointia ja hillitöntä itsekritiikkiä minkä hakuajan pelkkä olemassaolo herätti. Loistavaa! Kuin itsestään piirsin heti aamulla skissin, ihan pienen vaan, ja mietin minkä kokoista kuparia tarvitsen.


P.S. Epäilen, että mulla saattaa olla myös uhmaikä, teini-ikä ja keski-ikä samaan aikaan, ja siksi tuntuu näin hassulta.

2 kommenttia:

Elina kirjoitti...

Ihanaa, että nyt teillä helpottaa. Ihailen reippauttanne ja työn jälkeä! Haleja.

toivoo Elina, joka osallistui juuri ulkomailla oleville autotalligraafikoille järjestettyyn nettiäänestykseen "Mitkä Ainon työt Akatemian hakuun". Varsin nykyaikaista!

Aino kirjoitti...

Tapiolan hakutoimisto pahoittelee sitä, ettei nettiäänestykseen osallistuneille ollut mahdollista lähettää lasagnea ja mustikkaleivosta sähköpostitse, mutta kertoo nukkuneensa viime yön autotallin sohvalla, kun ei yksinkertaisesti jaksanut ryömiä sisälle. Takki on tyhjä, olo on piesty ja tuleva karmaisee!

Ja aurinko paistaa!