sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Eräästä ikkunasta

Valoa on tulvinut talliin viime viikkoina niin kesäiseen tapaan, että haluaisin omistaa tämän merkinnän isälleni, joka parikymmentä vuotta sitten repi autotallin mädän katon pilviin asti auki, ja näppäränä miehenä teki uuden. Uudessa oli se hyvä piirre, että siinä oli kattoikkuna. Aikanaan kattoikkunan alla luonnonvalossa kylpi höyläpenkki, jonka ääressä minäkin opin elämän perusasioita, kuten sen, mitä tarkoittaa jiiri tai miksi sähköosiin pitää aina koskea ensin kämmenselällä, jollei ole varma, kulkeeko niissä jonkinlainen virta. Höyläpenkin päivät ovat olleet jo aikaa luetut, mutta kattoikkuna tuo nyt luonnonvaloa piirustuspöytämme päälle, ja ilman sitä autotalli näyttäisi paljon enemmän... no, autotallilta. Ihmettelijöille paljastettakoon, että tallissa on viimeksi ollut auto sisällä joulukuussa 1988, tasan yhden yön ajan. Seuraavana päivänä saapuivat loput muuttolaatikot, ja sen jälkeen tilalle on löytynyt parempaa käyttöä.

Tytöt nostavat nokkansa kohti valoa, huokaavat syvään ja odottavat uutta autotallikesää, sateen ropinaa katolla ja lämpimiä pyöräretkiä.

1 kommentti:

sciatic kirjoitti...

Höyläpenkin äärellä saa tosiaan elämän tärkeimmät opit, kuten että istualtaan sahaaminen on mummosahausta.

Myös: sivari hyväksyy uuden otsikkokuvan.