12.5.

Kun Kuvataideakatemian hakutyöt pitää palauttaa huomisen ylihuomenna, taideahdistukseni kasvaa eksponentiaalisesti, mutta jotenkin maagisesti samalla myös helpottaa. Tekee pahaa nähdä omat viime vuoden työt levitettynä riviin lattialle: "Tässäkö nää nyt on?" ja se on kamalaa. Silti tunnen outoa helpotusta, kun enää ei ehdi tehdä mitään uutta hakua varten, ja seuraava kuva pääsee varmaan paperille asti ilman sitä älytöntä yliprosessointia ja hillitöntä itsekritiikkiä minkä hakuajan pelkkä olemassaolo herätti. Loistavaa! Kuin itsestään piirsin heti aamulla skissin, ihan pienen vaan, ja mietin minkä kokoista kuparia tarvitsen.


P.S. Epäilen, että mulla saattaa olla myös uhmaikä, teini-ikä ja keski-ikä samaan aikaan, ja siksi tuntuu näin hassulta.