Tänään oli loistava päivä, siskot ja muut lukijat. Kasasin hetki sitten autotallin pöydälle pinon neitseellistä, vielä kalvopäällysteistä, siisteiksi suorakulmioiksi leikattua 0,7 mm:n kuparia, jonka yhteispinta-ala on 4 m². Sairaan paljon siis.
Jos olisin asioinut tänään taidetarvikeliikeessä, meillä ei olisi enää varaa muutta pois kotoa, tai ainakaan syödä siellä kodissa mitään, mutta kävinkin ihan muualla, ja jaan nyt teille seikkaperäisesti onnistuneen kuparinhankintareissun vaiheet:
1. Ensin suunnaksi metalliasioiden tukkuliike, Helsingin Rauta Oy. Muonamiehentie 10, Hki. Sinne on helppo löytää, Kehä I:ltä Vihdintielle ja siinä se melkein heti onkin. Valitettavasti tarvitset reissuun auton, ja siihen vielä jonkinlaisen kattotelineen. Isoisän, joka auliisti tuli mukaani, teline oli rakennettu laudoista ja kuormaliinoista.
2. Varastohallilla trukkimies kärräsi kaksi valtavaa kuparilevyä suoraan auton katolle. Ne myydään 1x2m kokoisina, ja valittavana on ainakin 1 mm ja 0,7 mm paksuudet (taidekaupassa kuparilaatan standardipaksuus on 0,8 mm). Tänään yksi 1x2 m levy maksoi 113e (25e/kg), mutta hinta vaihtelee suoraan kurssin mukaan. Nyt kuparin hinta oli kulemma laskenut. Loistavaa. Ja huom! siellä käy ainoastaan käteinen.
3. Taipuisat kuparit epäilyttävästi autonkatolla päristen ja rämisten isoisä ajoi Peltisepänliike AB-Pelti Oy:hyn (Palomiehentie 6, Espoo, Kauniaisten paloasemaa vastapäätä), jonne jätimme ne mittakaavion kanssa leikautettaviksi. Ehdittiin juoda päiväkahvit, kun sieltä jo soitettiin että valmista on. 45e, kästeismaksu. (Sivuhuom: siellä ei muuten ehkä koskaan käy mitään naisia asioimassa).
4. Valmiit, siistit laatat kuljetettiin suoraan autotallille odottamaan happoa, terää ja muuta mukavaa.
Ja arvatkaa mitä kuparin hinnaksi lopulta tuli!
10x10 cm= 0,70e!
Printer's Proofissa kuparista saa maksaa melkein nelinkertaisesti (tarkalleen 3,6-3,8 kertaa enemmän palan koosta riippuen). Reissu on ehdottomasti vaivan väärti varsinkin kun kuparia voi ostaa kerralla tosi paljon.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hiih, ja valmiita laattoja on ihan hävyttömän ihanaa käydä hiplailemassa autotallissa. Lisäksi pöydälle oli ilmestynyt muutakin loistavan käytännöllistä ja hauskaa, kiitokset Papun isoäidille... No, enkä kerro, näkee sit ku tulee kattomaan!
Miten päivä olisi siis voinut olla olematta mainio? Paitsi että myöhästyin töistä, ja viereisen raksan tyypit aloittaa vuoronsa samaan aikaan kuin postityöntekijät, joten jos on myöhässä, ne on jo töissä. Ja siitä puolestaan menee varmasti ohi naisia polkupyörällä ihan useamman kerran päivässä, mutta ilmeisesti vitsi ei vaan ikinä vanhene.
Mä haluan tavata sun isoisän! Onnittelut neitseellisen kupariläjän omistajille.
Toivoo eräs barceloonatar, joka pohtii, mitä kaikkea ehtisi tehdä kadulta löytämilleen giganttisille vanerilevyille ennen Suomeen paluuta (lupaan raportoida miten kävi).
Lähetä kommentti