Lasitusliike oli kadottanut tilaamani lasilevyn, mutta parinkymmenen minuutin etsinnän jälkeen se löytyi kuitenkin sieltä jostain liikkeen syövereistä. Huippuargumentti "Ei siitä kannata katsoa, se pino on ollu siinä tollai jo monta vuotta" seurasi puhelua, jolla tarkistettiin, ettei sitä levyä oltu kuitenkaan sit haettu jo (no ei oltu), ja loppujen lopuksi olen aika iloinen, että jossain, jollakulla, on olemassa sotkuisempi ja epäloogisempi työhuone.
Uudehkon happoaltaan, tarkemmin sanoen -laatikon, päälle on nyt teetetty paksu lasi, jota voi käyttää kätevästi alustana hapolla maalatessa, eikä edes tarvitse liikutella happoa mihinkään eri astioihin!
Lisäksi: muistin väärin, mun pehmeäpohjakeko ei ollutkaan ihan lopussa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti