Myös ojien kartoitus ja betonirummut (ne jotka johtavat puron turvallisesti teiden ali) voivat inspiroida graafisesti. Sain tehtäväkseni selvittää erään puron reitin, ja otin tehtäväni vakavasti. Rämmin pusikoissa, mihin järkevä ihminen ei mene ilman raivaussahaa tai viidakkoveistä ja kurkistelin rumpujen sisälle seisten puron keskellä saappaat jalassa. Mieluummin tunteella kuin puoliteholla! Pätee mielestäni elämässä yleensä.Isi lupasi kartoittaa laboratorionsa kuparilevyvarannot. Toivottavasti löytyy. Kysyin myös lupaa tulla poraamaan kuparilaattaa sinne labraan - haluaisin tehdä itselleni korun syövytetystä laatasta. Eikös olekin hieno idea?
Olisipa jo maanantai. Viikonloppuna aion luonnostella. Teltassa.
2 kommenttia:
Hiljentykäämme esin hetkeksi pohtimaan sitä hämmentävää seikkaa, että joku voi todella sanoa "Olisipa jo maanantai".
Vähänkö makee rumpu.
Olen sen pleksinäyte-episodin jälkeen miettinyt tapoja tehdä kuparilaatoista koruja ihan kotikonstein, mulla kun ei ole noin hyviä kontakteja. Muutama lähes käyttökelpoinen tapa on tullut mieleen. Yksi ongelma on se, reagoiko iho kupariin jotenkin ikävästi, eli pitääkö koruun yrittää liittää jotenkin luontevan oloisesti joku muu materiaali eristeeksi? Se nimittäin vaikeuttaisi.
Minä lähden tänään mökille, jossa aion hakata halkoja, soutaa keskelle lampea onkimaan ja lukemaan ja kieltäytyä syömästä mitään, mikä ei ole valmistettu grillissä. Paitsi että kahvia aion silti juoda.
Aah tajuton rumpu!!!
Fiilaan aivan sairaasti sitä, että tämän kesän kohokohtia ovat maanantait ja tiistait.
Voisihan testata, pystyykö laatan läpi syövyttämään reiän. Enkä usko että kupari aiheuttaisi mitään atopiaa tai dystopiaa tai muuta...
(pun! tiedän kyllä mitä dystopia tarkoittaa :)
1,5 tunnin päästä on maanantai.
Lähetä kommentti