Saako näin edes tehdä?

Tietooni on kantautunut jänniä vinkkejä. Suhtaudun hieman skeptisesti saamiini neuvoihin, sillä minulla on varsin niukasti kokemusta postityöntekijöiden luotettavuudesta grafiikka-auktoriteetteina. Yhtä kaikki, Ilmalan postikeskuksessa on kuin onkin töissä lisäkseni toinenkin henkilö, joka tuntee terminologian ja jonka kanssa voi siis juoruta syövytysajoista, pohjusteista ja luonnosten siirtämisestä muiden nukkuessa vieressä silmät auki ihan pihalla siitä, mistä on kyse.

Asiaan. Kyseiseltä henkilöltä kuulin, että alumiinista offset-peltiä (sitä, jota on tästä aamusta lähtien löytynyt vino pino autotallistamme) voi kuin voikin syövyttää... tavallaan. Onko kukaan kokeillut? Ilmeisesti se menee enstekskin helposti puhki, ja oikean syövytysajan löytäminen on kuulemma melko vaikeaa. Toisekseen laatan pinnassa on joku kerros, joka estää syöpymisen, mutta sen saa ilmeisesti hiekkapaperilla pois... En sitten ihan ymmärtänyt, mitä järkeä on syövyttää hiekkapaperilla käsiteltyä pintaa. Millainen ero syöpyneen kohdan ja hiotun välille voi syntyä?

(Vino pino tarkoittaa tässä yhteydessä noin kolmeakymmentä neliömetriä, mikäli humanistin matematiikasta on mihinkään: 40kpl kertaa noin metri kertaa 750mm.)

Lisäksi materiaali kuulemma reagoi melko aggressiivisesti, kuplimista ja savuamista on kuulemma odotettavissa. Itse olen sitä mieltä, että tämä on pelkästään bonusta ja plussaa. Informanttini kehui, että onnistuessaan syövytysjäljestä tulee tosi makea, sellainen villi ja raju. Minulle jäi kuvauksesta mielikuva jonkinlaisesta super-avosyövytyksestä...

Aion kokeilla offset-pellille rautakloridilla maalaamista, mistä ei välttämättä tule yhtään mitään. Sitten sen näkee. Harkitsen myös hapon levittämistä sienellä sabluunan läpi ja jättämistä siihen kunnes jälki näyttää riittävän vahvalta... Oon muuten jo alkanut luonnostella ensimmäistä carborundumiani moneen vuoteen. Parasta, parasta, parasta!

Lopuksi huomautettakoon vielä, että otsikon kysymys on retorinen. Alkavan kesän motto on kohdallani "Saa."