Kolme kävijää, kurrekostyymi, kalashnikovit & kaupunki

Terveisiä Barcelonasta!

Autotalli on tiukan ex libris -puristuksen ja satojen (miljoonien!) joulukorttien jälkeen autioitunut akuutisti. Syy on kuitenkin hyvä! Aino, Eevi ja Papu karkasivat Espanjaan haarakonttoria visiteeraamaan. Kahden viikon vierailusta on enää rippeet jäljellä ja yksi matkaaja on jo joutunut palaamaan täältä keväästä tammikuun todellisuuteen.

Skissailuyrityksemme ovat toistaiseksi olleet melko kituliata, suurista suunnitelmista huolimatta. Kaupunki on silti tarjonnut paljon inspiraatiota. Aino ja Pauliina hiukan sekosivat uudehkossa, modernissa Jardi Botanic de Barcelonassa, Montjuïcilla. Menivät uudelleenkin, ja luonnostelun sijaan löhösivät viltillä laiskoina. Lisäksi vierailijat junailivat Madridiin asti inspiroitumaan hyvin ihastuttavaan kotimuseoon, jonka sievä puutarha unohtui kokonaan, kun tytöt pääsivät tuijottelemaan Sorollan ulkoilmassa tehtyjä maalauksia. Ne värit! Se hahmotus, havainnointi, ilmaisu! Ja valo... se valo.

Matkan hienoimpia kokemuksia oli myös vierailu ateljeella, jossa Elina käy tekemässä grafiikkaa. Ateljeen omistaja on niin sanotusti hyvien puolella, toisin sanoen pahaa vastaan. Roserin omat työt, valtavat kuivaneulat ja sekatekniikkatyöt, joissa etsaukset olivat isossa osassa olivat mahtavia. Lisäksi rva Salesin asenne kuviin, niiden tekemiseen ja maailmaan yleensä on terve, hyvä, puhdas, kaunis ja sai meidät hymyilemään. Lisää näitä taiteilijoita tähän maailmaan, vaatii autotallikollektiivi!

Tytöt tunnustavat auliisti, että loma on ollut loma. Olemme juhlineet synttäreitä, maistelleet jäätelöitä ja hedelmämehuja, laittaneet peliin koko kielitaitomme, joka on toisten kohdalla merkinnyt enemmän kuin toisten, tutustuneet ruotsalaiseen baarimikkoon ja käyneet tämän kanssa huvipuistossa, flipanneet Mujissa, leiponeet ääriolosuhteissa (joissa kananmunat vatkataan tyhjässä vesipullossa portaita alas potkimalla) kissakakun, kiipeilleet portaita, kiivenneet ehkä kahdelle vuorelle, tai ainakin yhdelle, lukinneet itsemme ulos asunnostamme, jonka ovi oli sittemmin murrettava auki, sairastaneet oravahaalarissa, syöneet piknikkejä, heränneet aamuyöstä varmana siitä, että henkitorvessa on baarin edellisenä iltana tarjoaman kalashnikovin kahvinpuruja, sovitelleet kenkiä, vertailleet paikallisia olutmerkkejä (Barcelonassa Estrella ja suosikkimme Moritz, Madridissa Mahou ja San Miguel), tilanneet lisäannoksia churroaamiaisella ja alku- ja pääruokia väärässä järjestyksessä ravintolassa, nukkuneet päikkäreitä, kävelleet yöllä kotiin yksin ja yhdessä ja muutoinkin turhanaikailleet. Vapaus! Silti tulemme kai kotiin astetta parempina graafikkoina. Ainakin sormet alkavat syyhytä kuparin kimppuun tauon jälkeen.

Olemme myös tehneet käytännöllisen ratkaisun, ja ostaneet uuden happoaltaan. Sen kuljetus kotiin tulee muodostamaan aivan oman episodinsa, jota kauhulla odotamme.