Arvatkaa vain alkoiko vähän ahdistaa, kun töiden teko venyi ja venyi?Tai no, Aino ja Eevi saatoivat huomatakin, että alkoi. Lupauksesta on kaksi kuukautta! Heti näyttelyn jälkeen oli tietysti sellainen onnellinen mutta väsynyt grafiikkaähky, ettei voinut aloittaa mitään. Ja sitten syötiin omenapiirakkaa, tein sekalaisia kokeiluja mistä mikään ei oikeen onnistunut.. Ja viimein tiesin Miten se työ kuuluu tehdä, mutta oikea paperi loppui.
Kului taas pari kolme viikkoa ja tiistai-iltaa hämmentävän nopeasti.
Ja tänään mulla on valmis neljän työn sarja!! Täsmälleen neljä valmista, suoraa, signerattua kuvaa. Käyn ihan ylikierroksilla niinkuin aina hyvän autotallipäivän jälkeen. Olen niin tyytyväinen! Ja kaksi vedosta sai jo uuden hyvän kodin, yksi jää mulle, ja viimeinen toivottavasti päätyy myös yhteen hyvään kotiin. Ihanaa, koko juttu on finito, lopullisesti. Tuhosin laatat.
Suosittelen lämpimästi jokaiselle graafikolle tehtäväksi silloin tällöin. Tarvitset esimerkiksi hyppykepin ja kirveen. Tekee hyvää sielulle saattaa jotkut työt ihan kokonaan loppuun. Ähäkutti, kukaan ei enää saa siitä lisävedoksia!
3 kommenttia:
Ohoh, rohkea veto! Kivoja kuvia. Kreisiä, että sulla on selvästi ollut kivaa tuhotessasi rakkaat laatattasi :) Terapiamuotona taidegraafikolle varmasti hyvin tehokas.
ps. Pauliina, sain kortin. Se on IHANA. Laitoin sen seinälle sängyn päätyyn.
<3
Kannattaa kokeilla sellaisen työn kohdalla (onnistuneenkin), jota vedostaessa on ollut turhautumista. Huomasin myös, että levyt tuhottuani jo vedostettu sarja tuntuu jotenkin vielä arvokkaammalta, kun sitä ei enää millään saa lisää.
Täällä töissä mietin kumpi olisi parempi, rinkka vai matkalaukku..
Huomatkaa muyös Pauliinan korvakoru, syksyn hittiasuste autotallilla! Origamikurki tietty nti Saarikosken asiantuntevaa käsialaa.
Lähetä kommentti