Toimitimme leirillä kymmenen hengen voimin lehteä, joka kertoi leirillä tapahtuvista asioista ja ilmiöistä. Erikoista lehdessä oli se, että se toteutettiin serigrafialla, eli silkkipainotekniikalla. Oikeastaan serigrafia on taidegrafiikan muoto. Wikipedia määrittelee sen taidegrafiikan laakapainomenetelmäksi yhdessä litografian kanssa. Serigrafia on lyhyesti sitä, että puukehikon väliin on pingotettu seulakangas, mille valotetaan painettava kuva/teksti. Painoväri painetaan seulakankaan avoimien kohtien läpi kankaalle tai muulle painettavalle materiaalille raakelilla.
Painamista valmisteltaessa tarvitaan UV-valolta suojattu tila, sillä seula on tietyssä vaiheessa valoherkkä. Seulakankaan puhtaalle pinnalle levitetään valoherkkä emulsio, joka kovettuu parissa tunnissa. Emulsion jähmetyttyä seula asetetaan valotusalustalle horisontaaliasentoon, ja seulakankaan päälle asetetaan filmi (nurinpäin) ja valotuslasi. Filmi on käytännössä piirtoheitinkalvo, mihin on tulostettu musteella painatuskuva positiivina. Seulaa valotetaan tietty aika (se on tarkkaa!) UV-valolla, jolloin emulsio jähmettyy kiiinni seulakankaan pintaan niistä kohdista, missä kalvolla ei ole mustetta. Loppu emulsio voidaan pestä pois vedellä (-> aiemmin mainitut "avoimet kohdat" syntyvät). Kuvitelkaa mielessänne metsän keskelle kontti, sinne itse rakennettu valotuspöytä ja kontin oven taakse painomestari, joka laskee hermostuneena valotussekunteja kännykän laskurilla ja luikahtaa raskaasta ovesta sisään strategisella hetkellä irrottamaan UV-lampun töpselin toivoen, että päästi kontin sisälle mahdollisimman vähän valoa.
Yllä olevalle sinisävyiselle seulalle on valotettu lehtemme jokseenkin levoton erikoispainos. Kyseistä lehteä levitettiin aluksi vain bajamajojen oviin teipattuna (sisäpuolelle tietenkin). Tämän näköinen seula on valmis itse painoon. Painoa varten sekoitetaan painoväri - pigmentistä ja painopastasta (valmiitakin värejä toki saa). Pigmenteillä oli kiva leikkiä, liilasta ja vihreästä sai kivoja harmaan sävyjä. Nopeasti oppi huomaamaan, jos pigmenttiä oli liikaa/liian vähän suhteessa pastaan, sillä pigmentti toimii kuin notkiste metalligrafiikassa. Jos sitä liikaa, laatu heikkenee.
Painovaiheessa lopputulokseen ei voinut mielestäni vaikuttaa samalla tavalla kuin esimerkiksi metalligrafiikassa. Värin sai toki valita, mutta muuten painojälki oli vain joko hyvä tai huono. Metalligrafiikassa se ei ole niin suoraviivaista - joku voi tykätä, jos väriä jättää laatalle hieman enemmän. Paino tapahtuu siten, että painettava kangas levitetään mahdollisimman tasaiselle ja kovalle pinnalle (esim. liimapintainen vaneri), ja sen päälle asetetaan seula. Seulan toiseen päähän annostellaan reilusti painoväriä. Raakelista otetaan leveä ote, ja vedetään se napakasti seulan toisesta päästä toiseen päähän. Vetoja voi tarvittaessa tehdä useamman (yleensä ei ole tarvetta). Heti tämän jälkeen seula nostetaan ilmaan, ja painoväriä levitetään tasainen kerros seulakankaalle löysällä raakelinvedolla. Tämä on, lapset, HYVIN tärkeää varsinkin kesällä, sillä painoväri tukkii aukot kuivuessaan, jos seulan pintaa ei pidetä kosteana!
Alimpana on kuva valmiista erikoispainoksestamme. Parasta oli, kun oikeasti sadat ihmiset jonottivat painopisteellemme, jotta saisivat painaa lehden omiin paitoihinsa, housuihinsa, kalsareihinsa, kangaskasseihinsa jne. Harmitti, että siinä lehteä tehdessä ei ollut enempää aikaa painaa itsellensä kaikkia makeita printtejä. Mutta ehkä mulla vielä joskus on silkkipainoateljee. Tulevaisuudessa haluaisin kokeilla filmin tekemistä toisin. Valotettavan kuvan voi piirtää myös käsin, ja silloin jälki on aika erilaista. Ehkä vähän taidegrafiikkamaisempaa serigrafiaa.
1 kommentti:
Musta tuntuu, että tän seikkaperäisen selostuksen jälkeen viimein ymmärsin, mistä silkkipainossa on kyse. Kiitos.
Pieru näytti todella hyvältä.
Lähetä kommentti