Eilen oli tähänastisen graafikonurani suurin käännekohta. Oli kolme tuntia aikaa vedostaa koko lopputyö, yhdeksän onnistunutta kahden laatan vedosta kahdesta puupiirroslaatasta ja kolmesta etsauslaatasta. Kaikella järjellä ajateltuna kukaan ei edes yrittäisi moista. Varsinkaan tunkemalla puupiirrosta väkisin prässin läpi syväpainopaperin kanssa. Pakon edessä oli kuitenkin yritettävä. Miron tiukassa valmennuksessa ja auttavien käsien avulla päivän saldo oli peräti 16 vedosta. Nyt nuo vedokset piileksivät makulatuuripapereiden suojissa odottaen lopullista tuomiota. En uskalla edes katsoa miltä ne näyttävät, toivon vain että ne ovat hyviä. Jouduin pakon edessä luopumaan suureellisista perfektionistisista tavoitteistani ja suunnitelmistani. Tiistaina koittaa tuomiopäivä, jolloin lopputulosta ihmetellään ja arvostellaan. Taiteen ei pitäisi olla suorittamista, mutta silti tuntuu hyvältä ison suorituksen jälkeen. Se näkyi myös paidasta, joka oli hyvin värikyllästetty. Harmi, ettei kukaan napannut siitä kuvaa.
Inspiraatio löytyy kummallisista paikoista; sieltä mistä sitä ei kuvittelisi olevan. Kuunnellessani toisella korvalla loputonta luentoa vartijan oikeuksista muistilehtiöön piirtyi kuin itsestään puupiirroksen näköisiä kuvia. Jos on nähnyt mun puupiirroksia, ymmärtää ehkä ettei kyse ole ihan perinteisennäköisestä puupiirrosjäljestä. Ennemminkin sairaalloisen pedanttisesta nysverryksestä. Juuri kun ajattelin ettei vähään aikaan tarvitse koskea puupiirroskaivertimiin, piirsin loistokkaita puupiirrosluonnoksia. Taide ei koskaan toimi niinkuin sen olettaisi. Sano minun sanoneen.
1 kommentti:
Ei hitto oot kovis kun sait sen lopputyön valmiiksi. Props.
Lähetä kommentti